Nipo äiti ja koheltava taapero

K

Katki

Vauhtiin päässyt keskustelija
Todennäköinen lopputulema on, että ongelma on mun korvien välissä, mutta avaudunpa nyt silti :)
Meillä on reilun vuoden ikäinen tyttö (syntyi keskosena, kehitysikä nyt 11kk). Kehittyi hyvin, halusi alkaa itse pidellä tuttipulloa ja nokkista jo viime kesänä. No, en pahemmin antanut, kun meni leikkimiseksi eli pullo käännettiin ylösalaisin, purtiin ja raaputettiin pohjaa, ja sisältö valutettiin syliin / pöydälle / lattialle. Ajattelin, että kunhan moinen toheltaminen lakkaa kiinnostamasta, niin sitten. Vähänpä tiesin vauvan / taaperon kehityksestä siinä vaiheessa... No, seuraus on nyt sitten se että neitipä ei enää halua itse juoda, vaan odottaa että häntä palvellaan. Jos annan pullon / nokkiksen omiin käsiin, alkaa silmät kiiluen yhä loiskuttaa, paukuttaa mukia pöytään ja kaataa tahallaan ylösalaisin. Juominen ei siis nappaa pätkän vertaa kun pullo tai muki on omissa käsissä - silloin leikitään. Ja kun juotan, neiti heittää kädet sivuille eikä tee elettäkään ohjatakseen juoma-astiaa itse. Mitäs hittoa tässä nyt sitten tekisi? Jos aina puutun ja menen väliin, tuo sotkemistouhu ei taida loppua koskaan? Olen itse niin huono sietämään sotkua että vesi- saati sitten maitoroiskeiden kuuraaminen kattoa myöten joka aterian jälkeen saa mut näkemään punaista. En sitten toisaalta loputtomiin viitsisi juottaakaan, kun alkaa jo herättää ulkopuolisissa kummastusta miksei noin iso tyttö juo itse. Kun vielä keskostaustan takia moni puolituttu luulee että lapsessa on jotain "vikaa" niin tuostahan ne saa lisää vettä myllyyn... Itse olen tainnut tämän tilanteen aiheuttaa, ja nyt pitäisi viheltää peli poikki.
Kauanko teidän muksuilla on mennyt että tuo juomien kaataminen ja niillä sotkeminen on vaihtunut juomiseksi? Vinkkejä mitä käytännössä kannattaa tehdä / välttää? Tyttö syö itse sormin, lusikointia kohtaan on ihan orastavaa kiinnostusta. Eli vain tuo juominen on ongelma.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä ihan sama juttu - nokkamukia hakataan pöytään niin että sotkua varmasti tulee, vaikka pitäisi olla läikkymätön. Sitten kun haluaa juoda, täytyy minun juottaa. Tyttö osaa kyllä tarpeen mukaan nostaa mukin, jotta pystyy puremaan nokkaa, mutta kuitenkaan ei osaa juoda.

Kova halu olisi lusikoida ruokaa itse - kaikkialle muualle kuin suuhun. Koska olen paljon yksin kotona, en millään jaksaisi olla jatkuvasti vaihtamassa tytön vaatteita ja repimässä ruuanjämiä hiuksista. Mikään kaukalo ei siis riitä vaatteita suojaamaan. Ja jos vaatteiden siisteydestä ei pidä huolta, niin ruokaa on pian matoissa, sohvassa, verhoissa...
 
Jep, tuttua tuttua... Ruokalaput on ihan turhia kaulassa, tyttö kiskoo ne pois. Kaukalomalli on ihan susi keksintö meille, ainoa mikä edes hiukan toimii on Cittarista saatava kankainen pään yli pujotettava. Tosin senkin tuo osaa jo ottaa itse pois. Ja mitä liisterisempi ruoka, sen kivempi sinne on työntää kädet ja sen jälkeen hinkata naamaan ja tukkaan... Tuohon syömispuoleen oon jo turtunut ja siihen on tullut vähän tolkkuakin jo, eli kun on nälkä niin tyttö keskittyy syömään eikä sotkemaan. Mutta juominen, voi jestas... jääkylmä vesi sylissä on sit kai kivaa, en kyllä tajua miten.
 
Jaahas, ja nyt sitten myös ruoka lentää. Sormiruokailu on sujunut hyvin jo kauan, mutta nyt tyttö paiskoo ruoat lattialle. Kun kiellän, virnistää ja heittää yhä pontevammin. Orastavaa uhma- / tahtoikää, oletan? Oon ottanu lautasen pois siinä kohtaa ja antanut takaisin vasta kun alkaa hätääntyneen näköisenä huutaa (= on nälkä kaikesta huolimatta) tai siirtynyt syöttämään lusikoitavaa ruokaa.
Juomat kaadetaan yhä syliin tai pöydälle. Mitä tässä siis pitää tehdä? Antaa sen vaan kaataa sitä kylmää vettä syliin kunnes hoksaa että se ei ole kivaa ja idea ois juoda. Ja kauanko siihen hoksaamiseen menee? Hoitovapaallahan tässä ollaan, joten eikös mun päätyö ole sen muksun sotkujen siivoaminen, mutta kun on vaan niin käsittämättömän vaikea seurata tyynesti vierestä kun muki tyhjenee syliin ja valuu parketille tai vaihtoehtoisesti roiskuu paukkeen säestyksellä pitkin seiniä. Tai sitten kun toinen janoissaan ottaa sen pullon ja alkaa imeä ilmaa, kun ei tajua kallistaa pulloa tarpeeksi. Tulee itku ja sitähän ei äiti pysty vierestä katsomaan, vaan auttaa juottamalla - ja lapsi heittää kädet sivulle ja antautuu palveltavaksi.
Eiköhän se kouluikään mennessä osaa itse, mutta voi ***kele kun aika matelee tässä odotellessa.
 
Ite en nää mitään pahaa siinä, että vielä avustat juomisessa (tai/ja siinä syöttämisessäkin) omasta esikoisesta en muista kauanko autettiin juomisessa mut tässä esim kaverin poika 1v3kk tarvii vieläkin apuja.

Kärsivällisyyttähän se vaatii :) Ei oo siis tarkoitus dissata, lähinnä vaan rauhoitella :)
 
Meillä myös tuota virnistelyä / veikistelyä kun kiellän heittämästä ruokaa, lusikkaa tai koko lautasta lattialle... Jos vain minä syötän, niin suuttuu, kun pitäähän hänen päästä sotkemaan kaikki paikat ( mies vain nauraa ja antaa tytön sutata sydämensä kyllyydestä, mutta ei tietenkään osallistu siivoamiseen tai tytön vaatehuoltoon... )

Lisäksi tyttö on nyt oppinut kiipeämään syöttötuolista pöydälle, eli hetkeksikään ei voi selkää kääntää.
Positiivista on se, että yrittää silloin tällöin jopa juoda itse, vaikka kallistuskulman kanssa pitää äidin auttaa.
 
Mä aloitin eilen juomakoulutuksen, en sit tiedä mitä mieltä tästä ovat pedagogiset asiantuntijat mutta mieluummin kokeilen jotain kuin vain kiristelen hampaita.
Eli nokkamukista venttiili pois ja antaa lotrata. Kun vaatteet kastuu niin ehkä hoksaa syy-seuraussuhteen niin hyvässä kuin pahassakin - eli että pitää kallistaa jotta saa juotua, mutta huvikseen kaatamalla saa nesteet syliin ja se tuntuu kurjalta. Maidon kanssa autan edelleen koska maitosotkujen siivoaminen ottaisi kupoliin ihan liikaa. Jos tää ei toimi niin sitten keksitään jotain muuta. Ainakin näillä muutamalla kerralla jotka on nyt taktiikkaa testattu, on tullut pientä edistystä jo.
 
Normimukilla onnistunee myös. Meillä on pari semmosta juomalasin näköistä kovamuovista "lasia" joissa on joku hiton liukuestepohja (mihin se auttaa, kysynpä vaan...) ja kaksikorvainen muovimuki joilla saa myös harjoitella. Ja nokkiksia kolme erilaista, kiinteällä venttiilillä ja irrotettavalla - että ei oo ainakaan varustetasosta kii... Huoh.
 
Meillä vaihdettiin nokkis pilliin jo 8 kk tienoilla. 15 kk loppu äidin hermo kuplien puhaltamiseen ja pilli lähti. Pidin lasin kaukana ja annoin hörppyjä jos halusi sotkea. Ymmärsi vasta kuukauden päästä että leikkimisestä seuraa lasin karkoitus. Hienosti toimii nykyään, harvoin täytyy huomautella.
Oppi syömään sotkematta samalla systeemillä samaan aikaan.
 
Meillä likka alkuun kaatoi nokkamukista vedet pöydälle ja leikki lammikkoleikkejä, mutta tein alusta pitäen selväksi että muki lähtee pois jos sillä aletaan leikkimään. Oppi pikkuhiljaa, että muki lähtee pois jos ei käytä mukia oikein. Ruuan kanssa menikin sit kädestä opastaen. Oikeastaan virallista ruualla sotkemista ei ole ollut, mitä ny ruoka ei aina lusikassa pysyny
 
Takaisin
Top