Mies.

Lya: Tutulta kuulostaa, miehen työ oli meilläkin miehelle niiiiin tärkeää....

Aino_ : Mun kokemus pariterapiasta on se, että siellä etsitään sitten vikaa aina molemmista. Ei ne terapeutit sitä miestä siellä miksikään muuta. On se minunkin mieheni siellä terapiassa luvannut vastuuta kantaa ja asioita hoitaa, käytännössä lupauket ovat kestäneet enintään viikon tai kaksi.

Tällä hetkellä mies on taas äitinsä luona. Sitkeästi ne siellä luulee, että olen miestä ottamassa takaisin. Anoppikin väitti mulle miehen vievän lasta ulos. Joo, mies vei lasta ulos niin kauan, kunnes piti alkaa pukea talvihaalaria. On se tuota lapsiparkaa yrittänyt pukea, puoli tuntia on mennyt eteisessä, kun mies on laittanut ulkovaatteita lapselleen, joka ei edes pistä vastaan puettaessa. Mies on kyllä niin helvetin taitava valehtelija!!! Ei sen oma äitikään tajua milloin oma poika valehtelee päin näköä.

Taas on viikonloppu edessä. Olen sitten leikkipuiston ainoa äiti. Voisin räjähtää surusta ja katkeruudesta, kun näen isien auttavan lapsiaan leikkipuistossa ja pukevan irronneita hanskoja. Minun mieheltäni ei onnistu lapsen pukeminen, liukkaalla säällä ottaisi varmaan tukea lapsestaan ja kaatuisi sen päälle.
 
Siis hitto että ottaa aivoon! Laitoin viestiä eilen aamulla miehelle että haen illalla mun salikortin kun tulee kotii..noh tuli kotiin ja sanoin et lähen nyt no alko vastustaa.."miks et voi hakea sitä viikonloppuna"? Sanoin että jos haluan sen nyt hakea ni haen myös ja siihen en sulta lupaa tarvii! Mies sano sit jäävänsä kouluun yöksi!? Alko siinä sit kuuden aikaan laittaa ILTAPALAA lapsille! Hänen pitää päästä helpolla! Ja kun tulin kotiin nii miehellä oli poika sylis ja käveli ympäri kämppää..oli kantanu siitä ilta kuudesta asti..eikä voinu laittaa nukkumaan koska halus suihkuu!? Noh laitoin pojan sänkyy ja meni 5min ni nukahti..mikä esti ettei voinu laittaa nukkuu? Ei mikään! Halus tehä kiusaa!!!
 
Olo alkaa olla jo selkeämpi. Netistä löytyi useampi laskuri, jolla pystyin selvittämään elatusavun, asumistuen ja mahdollisen päivähoitomaksun suuruutta. Voi olla, että ilman miestä ollaan hitusen varattomampia, mutta eiköhän selvitä kahdestaan silti ihan hyvin. Ei näillä tuloilla kauheasti reissailla maailmalla, mutta onhan sitä jo maailmaa nähty. Sukulaisille haluaisin päästä taaperoaarretta tietysti esittelemään, mutta tyytykööt valokuviin toistaiseksi.

Välillä on tietysti tosi yksinäinen olo, mutta on paljon helpompi järjestää arki mukavaksi ja toimivaksi, kun ei tarvitse jokaisesta pikkuasiasta vääntää kättä. Kaupassakaan ei tarvi ravata niin usein, kun ei mies ole täällä. Ruokaostoksilla menneen ajan olenkin käyttänyt kodin järjestelyyn ja ompeluun :flower
 
ÄRRÄRRÄRR. Mies on nyt asunut uudessa kämpässään reilut kaksi viikkoa, joista viikon ollut vuosilomalla. Ei ole sanojensa mukaan saanut kämppää mihinkään kuntoon ja lapsen tarvikkeiden ostamisesta saa olla koko ajan muistuttamassa. Tapaamisista sopiminen on todella vaikeaa, koska mies 90% ei vastaa soittoihini ja tekstareilla sopiminenkin on hidasta. Maistraattiin ei ole ilmeisesti tehnyt muuttoilmoitusta, vaan on yhä kirjoilla täällä, mikä tietysti hidastaa tukien tulemista mun tilalleni. Rahaihmisten, kuten anopin, mukaan mun pitäisi tietty mennä töihin, mutta ihan hetkessä ei nää asiat hoidu. Päivähoitopaikka on haettava vähintään 4 kk ennen alkupäivää ja tarttittais tod.näk. paikka vuoropäiväkodista. Mielestäni vuoropäiväkoti on liian rankka juttu alle 2-vuotiaalle, en siis ehtisi hakemaan lasta ennen yhdeksää iltavuorojen osuessa kohdalle. Ja mitään toiveita ei työnantaja oikein kunnioita.

Muuten ihan hyvin, ompeluprojektit sujuneet kohtuullisesti ja palailen vähitellen opintojenikin pariin.
 
Onko muiden mielestä neuvolasta saatavat Isäksi ym. matskut ihan soopaa? Ne on kirjoitettu niin nätisti ja monimutkaisesti, et ihan turhaa noille putkiaivoille niitä annetaan. Kun ei ne kerta kaikkiaan tunnu tajuavan, mikä täs on homman nimi. Tai ainakaan mun mies ei.

Odotellaan neljättä yhteistä lasta, joista kaks mennyt kesken. Eka yhteinen synty mun raskausmyrkytyksen vuoksi 33+1. Miehellä ennestään tytär ja mulla kans 2isompaa lasta. Ja vaikka 4vuotta ollaan oltu saman katon alla, ei se käsitä mut se vanhemmuus tai isyys on. No, hetkittäin tajuaa.

Ihan älyttömän yksinkertaista ei oo pitää kotia järjestyksessä. Eikä varsinkaan, kun toinen ei tee sen eteen juuri mitään. On tekevinään, mutta kestää ja kestää...jos mun vanhemmat on tulossa, niin sit ehkä vähän reippaammin. Muuten millään ei oo merkitystä, alkoholi on varmaan tehnyt sen verran tuhoja päässä, ettei pysty tekemään esim. siisteyteen, asioiden ja tavaroiden järjestyksessä pitämiseen vaadittavia päätöksiä saati toimia niiden mukaisesti. Oon niin järjettömän turhautunut ja haluan ton pois tästä asunnosta, mut se vaan ei tajua lähteä. Ei sitten millään, ei vaikka pakkaan sen tavarat. Ei auta rauhallinen puhe, huuto, itku, raivo. Ei sen perheen jäseniin yhteys, kun ne vaan ei kykene käsittämään koko alkoholistin todellisuutta. Että se on niin mielinkielin kun esim. vanhempiaan tapaa, auttaa lääkäriasioissa ym. Mistä sitten aina löytyykin hyvä syy huomiselle. Ja sit kotona makaamiselle ja tekemättömyydelle.

Mä päätin viime vuonna, et mä en tee enää yhtään mitään tän suhteen eteen, kun on yritetty pariterapiaa, oon ollut mukana a-klinikalla ja soittanut katkoa. Oon puhunut miehen perheelle, sukulaisille ja kaikille muillekin avoimesti miehen juomisesta. Myös neuvolassa ja ollaan oltu tekemisissä lastensuojelun kanssa. Mä jaksan lasten kanssa ja mä jaksan tän raskauden ja yhden lapsen lisää. Mä en vaan jaksa tota miestä. Prkl!!

Ja Polkulainen, missä päin asut? Jos vaikka nähtäis tms.? Oon ite töissä, 3v vuoropäiväkodissa ollut 1,5 vstä. Opinnot mulla on tällä hetkellä katkolla.
 
Oikein kiva. Eilen illalla tulin töistä kotio ja miehen kaveri tyttöystävänsä kanssa oli meillä. Ei siinä mitään, kiva kun käy vieraita. No lähtivät ysin aikaan ja mies ilmoitti tulevansa puolilta öin. No ei näy vieläkään ja mulla ois töihin meno edessä. Vanhin lapseni täyttää tänään 15v ja olisin halunnut sen kokevan mukavan aamun ilman mun hermoilua. Ei se voi olla 3vn lapsenvahtinakaan, kun sillä on treenit. Inhoon tätä säätämistä ja näitä tilanteita, mihin toi mies mut laittaa! Ja sitäkin, et kun saisin nukkua niin en nuku, vaan pähkäilen miten mä tuun saamaan päivän menemään. Äääähh!!!
 
Hooyo, tilanne siellä ei kuulosta hyvältä :/ kuulostaa tosiaan siltä, että miehesi aiheuttaa enemmän vaivaa kuin iloa teidän perheelle ja lapset ovat tuossa kärsijöinä myös. Jos mikään muu ei auta eikä mies suostu lähtemään katkaisuun, niin teidän olisi varmasti parempi asua erillään. Onko teidän asunto molempien omistuksessa tai nimissä? Mietinnön olisko sulla oikeus vaan potkaista mies pihalle vai jääkö vaihtoehdoksi sinun lähteä itse pois lasten kanssa ja muuttaa toiseen asuntoon. Tuollaisessa tapauksessa voi saada esimerkiksi sosiaalitoimelta tukea muuttoon ja uuden asunnon kalustamiseen yms. Jaksamista ja toivottavasti tilanne siellä lähtis parempaan suuntaan!
 
Kiitos hillevi, tän asian kans oon todella paininut ihan turhan kauan. Mä oon saanut sen siirtään osoitteensa täältä jo muualle, joksikin aikaa myös avaimet pois siltä, mutten yksin jaksa säätää arkea ja koittaa pitää sitä poissa. Ja mä en tajua, onko se juonut aivotoimintansa niin huonoon kuntoon, ettei se oikeesti tajua lähteä. Yritän löytää koko ajan kyllä toista asuntoakin, mutta helpommin sanottu kun tehty tän kokoselle porukalle... Onko mun ainut keino poistaa se täältä poliisin voimin? Mä en käsitä, et sen sukulaiset ei esim auta tässä yhtään vaikka tietävät sen juomisesta. Mun sukulaiset on kaikki kauempana täältä.
 
Hooyo: Asun Helsingissä, voisihan sitä tapaamista harkita. Tämä taapero alkaa taas parantua flunssastaan.

Olisiko mahdollista mennä niin pitkälle, että vaihtaisit lukot miehen ollessa poissa? Teini-ikäiselle tuollaisen tilanteen katsominen on aika raskasta ja saattaa joutua viestinviejäksi sinun ja juopon välillä. Juopothan on taitavia manipuloijia, saa helposti hyväuskoisen teinin avukseen.
 
Toi on kurjaa, jos ei ole tukiverkostoa lähellä. Perheneuvola on paikka, josta voisit ehkä saada apua ja tukea. Siellä osaavat ainakin neuvoa, ketkä tahot missäkin asiassa voisivat auttaa ja pääsisitte ehkä yhdessä miehen kanssa juttelemaan jollekin, joka vois tehdä miehelle selväksi, että pysyis vaan poissa, jos haluaa perheensä parasta.
 
Mulla on sellainen käsitys, että pariterapiassa tarkastellaan aina molempien osapuolien tekemiä virheitä. Juoppo pääsee tuota tilannetta käyttämään taitavasti hyväkseen. Ole napakka, pidä mies poissa riehumasta. Lähipiiri ei aina osaa auttaa tilanteiden mennessä vaikeiksi. Useammat ovat niin mukavuudenhaluisia ja pelokkaita, että välttelevät hankalia tilanteita, kuten hillittömiä raivonpurkauksia ja juopon sekoiluja. Riidanhaastajat ja juopot ovat myös taitavia ohjailemaan sosiaalisia tilanteita oman etunsa mukaiseksi ja auttaja saattaakin mennä riidanhaastajan puolelle. Valitettavasti hankalat tilanteet on usein pakko selättää itse. Voimia siihen sinulle!
 
Minulla on oikein hyvä mies, laittaa ruokaa, viettää aikaa pojan kanssa ym. mutta aina välillä riitelemme kasvatuksellisista asioista. Miehellä oli tosi ankara isä ja jotenkin tuntuu, että hän samaistuu hieman isäänsä. Poikamme on vasta 2 v.

Esim. tänään aamulla riisuin pojan yöpaidan pukeakseni vaatteet ukoilua varten. No poika laittoi paidan olallensa ja käveli asunnossa höpöttäen jotakin, että hän kantaa laukkua. Isänsä sitten menee ja nappaa paidan pojalta, joka alkaa itkeä. Olin ihan, että no mitä ihmettä, anna se paita takaisin. "En anna". Poika itkee. Yritin ottaa paitaa mieheltä ja hän pitää sitä selän takana!! No jo nyt on helvetti! Pikkusenko meinasi mennä hermot. No sain paidan sitten napattua ja annoin sen pojalle. Mies suuttuu "no ei sitä anneta kun pitää pukea päivävaatteet". Sanoin hetken päästä pojalle, että puetaanko vaatteet niin päästään puistoon. Poika sanoi innoissaan "joo!" ja antoi mulle yökkärin.

Miksi hemmetissä pientä lasta siis pitää itkettää menemällä keskeyttämään toisen leikki ja ottamalla pojan omaa pois häneltä selittämättä mitään? Kyllä tuo poika puhetta ymmärtää ihan normaalisti. Ottaa niin aivoon kun ei ole minkäänlaista tajua peruspsykologiasta. Auta armias jos 2 vee tulisi ottamaan isänsä kädestä jotakin isän omaa, niin poikaa komennettaisiin, että ei toiselta saa ottaa.
Sama jos mies pukee poikaa. Ei mitään selityksiä, että puetaan, niin pääset puistoon/lähdetään yhdessä autolla kauppaan tms. kivaa, vaan poikaa puetaan sylissä ja jos poika alkaa rimpuilla ja itkeskellä, niin sitten pidetään lujempaa ja välillä sanotaan kovaa että "lopeta!" "lopeta se rimpuilu". Ja sitten jos minä sanon jotain, että koita vaikka pukea niin, että lapsi seisoo niin menee helpommin niin vastaus: "älä sinä puutu tähän".

Mielestäni vanhemmat saavat tehdä omaan tyyliinsä asioita lapsen kanssa, mutta tuo ei minun mittapuullani ole mikään oma tyyli, että A. lapselle ei selitetä mitään, miksi jotain tehdään B. jos lapsi ei halua, niin sitten se pakotetaan ilman selityksiä.

Mitä tässä pitäisi tehdä? Olen koittanut kahden kesken mielelle puhua näistä asioista, mutta näköjään ei mene perille..
 
Ei mutta ihan rehellisesti.. Aika äijiä teillä joillakin on kyllä.. Täytyy vaan ihmetellä..?! Hävettää koko miesten populaation puolesta.. Sympatiaa jokaiselle teistä.. :banghead: Muistakaa että ei me kaikki miehet olla samanlaisia.. Kukaan mies ei varmasti ole täydellinen, on minussakin vikoja mut hei, joku roti... :smiley-bounce016
 
Naavukka, joo ei tosiaan ole tervettä! Lapsen kuuluu esittää, leikkiä, olla LAPSI. Lisäksi juuri se juttelu, että minne mennään ja miksi puetaan, on tärkeää. Mä olisin varmana avautunut ukolle jo KOVAA. Jos ei mene perille nätisti, niin ehkä rumasti. Sitten on niitä miehiä, jotka ei ymmärrä tekemälläkään...


onneksi oma ukko on jokseenkin fiksu mies, mutta osaa sekin olla varsinainen putkiaivo aina välillä
 
Huoh. Nyt alkaa jo helpottaa, mutta viime viikon loppupuoli oli kyllä epäkivaa. En tiedä mikä miestä ahdisti, mutta jokin..puhui vähätellen minulle. Hieman alentavastikin. Rahat oli molemmilla loppu, hänen tilinsä tuli jo mutta omaani saan vielä odottaa. Se ainakin ahdisti, siitä riideltiinkin ..rahasta. Hän saa paljon parempaa palkkaa kuin minä, minä olen vielä osan vuodesta työttömänä, minkäs teet kun vakiduunia ei vaan saa vaikka sille firmalle olen antanut 13 vuotta elämästäni. Sitten häntä alkoi ketuttamaan kun häneltä menee lainat ja vakuutukset tililtä. Itse näin alussa sovittiin, minkäs teet? Nyt on tulossa äitiyslomat ja vanhempainrahakausi ja tuloni vain pienenevät..menot kasvaa.

Tuntui vähän siltä että häntä ahdisti myös asia että on tulossa lapsi vaikka jokapäivä onkin ihan innoissaan, mutta nyt tuli joku kriisi. Onneksi nyt eikä sitten kun olen viimeisilläni. "Eikö voi mitään ostaa kun tulee lapsi?!" Siis voi mutta pitäis miettiä onko todella tarvetta katkaisusahalle/moottorisahalle/pöytäsahalle/uusille vanteille jne. Kaikkea voi haluta, mutta en minäkään puoliakaan niistä haaveista ole ostanut. "Ostan sulle uuden kännyn." Niinku miks, vanhakin toimii..ja kiitos ostan oman jos tarvitsen. "Eikö mun rahat kelpaa?" No yritä siinä sitten selittää että kelpaa mutta en halua että joka riidassa nostat esiin miten omistat mun kännykän kun olet sen maksanutkin.
Ennen oli muuten toisin. Ollaan oltu yhdessä 14vuotta. MInulla oli rahaa enemmän ja ostelin miehelle kaikenlaista, mutta olenko nostanut niitä esille riidoissa, en todellakaan. :)

Sitten alkoi painaa miestä että loma loppuu kohta. Itse olen saikulla jo. Hän oli hyvillään että sain saikkua kun on ollut huolissaan. Nyt kun oma vapaa loppuu, alkoi pänniä se että minä saan olla "lomalla". :sad001
Hellyyden anto katkesi perjantai-illalla. Yhtäkkiä. Lauantaina tiuskimista. Kaikki mitä tein oli väärin; tiskikoneen täyttö/leivoin,miksi?/vesi valui altaaseen liian kauan/jääkaappi oli liian kauan auki. Ruuan kun olin saanut syödyksi, istuin itkukurkussa pöydän vieressä. "Piristy nyt!" En pystynyt edes sanomaan että anna mun olla. Tein tortun loppuun, siivosin jälkeni. Mies jo torkkui sohvalla. Painuin yläkertaan peiton alle, missä kyyneleet alkoikin heti valua ilman itkua. Mietiskelin asioita kunnes nukahdin. Pitkät tirsat tuli otettua, ehkä hyväkin. Tulin alas ja vaihdoin siinä villasukkia pers pitkänä jalkaan niin mies yritti tulla takaa vähän hieromaan. Lähdin nopeasti siitä pois ja iskin perseeni penkkiin. Välttelin kosketusta niin johan alkoi tajuamaan, että kaikki ei ole nyt hyvin.

Keitettiin kahvit ja syötiin torttua hiljaisuudessa, kunnes mies kehui torttua. Siitä sitten pikkuhiljaa alettiin keskustelemaan vakuutuksista, voisko jotain omaisuutta myydä..tarpeettomia, siitä että miksi hellyys taas loppui kuin seinään?!
Lauantaina (tuittupäissään) hän vielä sanoi että ei tiedä koska sitten anoppilaan ehditään, ei tiedä koska on kotona (lähti reissuun). Sunnuntaina (paremmalla tuulella) hän sanoi koska on tulossa kotiin ja minä totesin että katsotaan olenko silloin kotona! :wink Voi sitä ilmettä!! :D Kerroin että tämmöisiä vastauksia sinulta eilen sai, kai minäkin saan vastata samalla lailla? Kyllä oli mies hiljaa. No mutta nyt on asiat paremmin. Ei vaan saa hormonihöyryisen niskaan kaataa kaikkia asioita samaan aikaan ja silloin kun hän noin tekee..niin ei pysty keskustelemaan normiäänellä vaan aina nostaa asiat riidaksi/huudoksi. :sad001
 
Mulla kanssa päivittäin tulee kinastelua ja kiukuttelua miehen kanssa. Eniten palaa käpy siinä että ennen raskautta poltin tupakkaa mieheni kanssa. Nyt kun lopetin seinään niin halauan lopettaa sen kokonaan etten ratkea taas raskauden jälkeen ja säästäisin rahojani johonkin hyödyllisempään. Ilmoitin miehelleni että nyt en suostu ostamaan hänelle omilla rahoillani hänelle röökiä. Siitäkös mies veti herneen nenään! Miehellä ei ole rahaa eikä töitä niin on kuulema minun vastuu ostaa hänelle tupakkaa. Nyt mies on äkäinen kun mikä ja kiukuttelee minulle...

Toinen asia mikä pännii vielä enemmän. Pelaaminen tietokoneella. Se jatkuva 24/7 pelaaminen yhtä peliä joka on miehelleni kaikki kaikessa. Pyydän pieniä asioita mitä voisi tehdä esim. Koirat ulos, viemään roskat, auttaa kattamaan pöydän kun minä yksin teen sentään ruuan, niin ei..... "Näätkö että mulla on kiire tässä pelissä, en pysty kun pitää nopeesti tappaa yks örkki,..... ÄÄÄÄÄÄÄ!! En kestä! Peli menee minun ja edelle melkeempä aina ja ei koskaan päästä tekemään mitään kahdestaan kun mies uppoutuu pelimaailmaan. Mieli tekisi heivata koko konepois mutta siitä vasta sota syntyisikin ja sitä en jaksa. Pitäisi etsiä asuntoa, töitä ja alkaa keskittymään pikkuhiljaa pikkuiseen mutta saan kaiken tehdä yksin vanhempieni kanssa koska mies ei viitsi... Saa nähdä kuinka kauan tälläistä jaksan katsoa...
 
Milzu, täällä myös yksi pelaajaleski! Saakeli kun koko ajan pitää pelata ja sitten ärsyttää jos haluan tehdä jotain muuta ja ja ja.... No nyt on helpottanut ja ollaan keskusteltu asiasta. Nyt kun on aikaa riittänyt viime aikoina, olen antanut pelata rauhassa aika paljonkin, mutta jos se vie lähellekään näin paljon aikaa vaavin syntymän jälkeen, lentää pihalle koko kone.
 
Meillä kun mainitsen asiasta ja haluaisin puhua siitä niin mies ottaa silloin jo pultit. Mutta eiköhän tässä pikku hiljaa ala äijä tajuamaan tilanteen kun alkaa masu olla iso :D toivottavasti ainakin..
 
Takaisin
Top