Taidot

Pojalla on nyt sellainen vaihe, etta kaikki esineet ovat puhelimia. Esim. tuttipullo laitetaan korvan viereen samaan asentoon kuin puhelin ja pulputetaan kovasti omaa kielta. Kaikki kay puhelimesta, vaikkapa kaukosaadin, omat lelut, tyhja vessapaperirulla. Vaihteeksi jokin suloinenkin uusi tapa pojulla :Heartred
 
Pojan koirafanitus on mennyt niinkin pitkalle, etta kaikki kadulla vastaantulevat koirat pitaa huomioida 'haukkuen'. Lisaksi pojalla on tosi tarkka kuulo. Jos jostain tosi kaukaa kuuluu koiranhaukuntaa niin sekin huomioidaan.
Nyt telkusta tuli jotain ohjelmaa, jossa lehmat laidunsivat pellolla, poika katseli niita ja sekin oli 'vuu vuu vuh'. :grin

Lisaksi poika on oppinut nyt entista tarkoituksenmukaisemmin osoittamaan asioita sormella. Jos ei itse saa noukittua kaapin alle mennytta lelua niin osoittaa siihen suuntaan sormella, katsoo minua ja pulisee kovasti.
 
Nyt niitä sanoja sitten tulee reippaalla tahdilla. Lähes jokaisesta pojalle osoitetusta lauseesta poimii jonkun sanan ja yrittää kovasti sanoa pitempiäkin sanoja, niistä tosin jää keskeltä tai lopusta osa pois. Hämmentävää miten hienosti osaa kirjasta nimetä asioita, toki kyse on tutuista moneen kertaan luetuista kirjoista, mutta silti. Osoittaa sen että sanat ei vaan tule ja mene vaan jäävät jo mieleenkin. Nimiäkin poika on nyt alkanut tavata, osaa jo sanoa molempien koirien nimet, hoitokavereiden nimet ja hoitotädin nimen sinne päin, keskimmäinen tavu siinä jää vielä pois kun on pidempi nimi.

Nyt pitää olla supertarkkana omien sanomisten kanssa, ettei pääse niitä kirosanoja lipsahtamaan, koska poikahan tarttuu kaikkiin "kivan kuuloisiin" ja helppoihin sanoihin. Itse kiroilen hyvin harvoin, miehellä niitä sanoja saattaa joskus tulla kun juttelee esim. puhelimessa kavereiden kanssa, niillä on keskenään semmoinen puhetyyli. En totisesti halua että poika jossain kassajonossa huutelee esim. v-alkuista sanaa. Se osaa nyt sanoa mm. "tissi", ja voi olla että sekin olis siellä kassajonossa äipälle liikaa... :D
 
Littlered, meillä myös huomioidaan koirat haukkuen, mikä on ihan älyttömän hauskan kuuloista. :p Telkkarista tuleva koiramainos aiheuttaa ensin hirmu kiljahduksen ja sitten sillekin sanotaan vuh, vuh. :) Muuten neiti ei juurikaan vielä juttele, lukuunottamatta omaa kalkatustaan.
 
Meillä eläinten ääntelyt on myös kova juttu, yksi ilta nukutin tyttöä ja just kun näytti että nukahtaa, kuului: "kissa: miau, miau. Koia: vuh, vuh. Hevonen: hoppotikoppotikop."
 
Meillä on melkein sama kuin Henulla, koko ajan tulee uusia pidempiäkin sanoja ja toistaa melkein kaiken mitä sanotaan kuin papukaija. Suurin osa sanoista tulee lähes oikein, mutta joistain jää osa pois esim. Pakettiauto=paketo. Mutta linja-auto, ralliauto ja paloauto tulevat oikein (meillä asuu pieni automies :happy:). Tietenkään r-kirjain ei tule pärähtäen, mutta kuulosti silti ihan ralliautolta. Pitkän aikaa meiltä puuttui ärrän lisäksi s ja l kirjaimet, mutta nyt parin viime viikon aikana nekin ovat löytyneet.

Lisäksi poika sanoo useampia (tai ainakin kaksi) erillisiä sanoja peräkkäin esim. "Mummi, pappa" tai "mopo ajaa" tai "mummu, ukki" tai "pois eestä". Viimeisin tuli äitillekin yllätyksenä kun oltiin naapurin lasten kanssa leikkimässä ulkona. Poika oli sitä mieltä, että naapurin poika on hänen tiellään ja tokaisi tälle "pois eestä". Mua nauratti ihan hirveästi kun sen kuulin, on ilmeisesti oppinut päiväkodissa tuon. Lisäksi meilläkin osataan jo nimetä valtavasti asioita kirjoista ja matkitaan kovasti eläimiä kun kysyn mitä jokin eläin sanoo.

Ihanaa kun tuo osaa jo ilmaista itseään sanoilla. Yksi hauskin/hyödyllisin puheeseen liittyvä osaaminen on kun ruokapöydässä voi kysyä otatko lisää ruokaa/maitoa/vettä ja toinen osaa vastata ei (samalla päätä pudistaen) ja tjoo (samalla nyökytellen). Tietyllä tapaa helpottaa kummasti, vaikkakaan ei aina voi tehdä niinkuin tuo haluaa.
 
Meillä vakiovastaus kysyttäessä melkein mitä vain (mennääkö syömään, potalle tms) on tarmokas päänpyöritys. :) En usko että neiti joka asiaan tarkoittaa vastata kieltävästi ja se pään pyörittäminen huvittaa meitä valtavasti. :)
 
Meillä vastataan jokaiseen kysymykseen nykyään huutaen NÄÄ. Eipä sen suurempia edistyksiä puheen kanssa. Toisaalta poika kuulee päivittäin kolmea kieltä, niin en usko että ihan vielä oppii sanomaan mitään järkevää.
 
Tuli tossa mieleen kun hain pojan tarhasta ja poika huutaa kaikelle "kakka", naapuri on kakka, banaani on kakka, auto on kakka jne ja sitten nauretaan päälle. Että sellaista edistystä meillä :wideyed:
 
Poju osaa tehdä nuppipalapelin (8 palaa) :wideyed: olin vähän yllättynyt, kun viikonloppuna poju rupesi pistämään palikoita sujuvasti paikoilleen nuppipalapelistään, joka on viimeiset par kk lojunut kaapissa tyhjän panttina (ennen paloja vain syötiin). Ilmeisesti tarhassa on harjoiteltu tuota...
 
Poika on oppinut nyt kokoamaan pikkuesineita, esim. lego-palikoita, muoviselle ruokalautaselleen ja juoksee sitten sen lautasen kanssa. Kun tavarat heiluvat uhkaavasti lautasella, poika juoksee edelleen ja huutaa samalla AAAAA..., ja sitten kun koko lautasen sisalto tippuu lattialle niin poika pillahtaa itkuun. En tieda, mika ihmeen villitys tamakin sitten on. Toivottavasti tyyppi ei ala koskaan tarjoilijaksi. :grin
 
Poika on nyt hieman edistynyt noissa lego-palikoidenkin rakentelussa, tekee tai yrittaa tehda sellaisia muutaman palikan torneja vieritysten tai muuten vain keskittyy palikoiden asetteluun matolla.

Nyt olen huomannut, etta pojulla on aina keskittyessaan kieli ulkona! :) Silleen yhteenpuristettujen huulien valista. Se on jotenkin niin hassun nakoista! Ja ihanaa, miten se jaksaa keskittya edes hetkeksi omiin puuhiinsa ja, ennen kaikkea, on hiljaa hetken. :)
 
Meillä tuli tänään ensimmäinen lause: "aurinko paistaa". :grin Kaksi legopalikkaa tyttö osaa myös pistää yhteen, mutta palapeli ei varmasti menisi vielä hetkeen.
 
Epäilen että poika on oppinut hoitopaikasta isommilta lapsilta tällaisen "taidon"; pikkulapsen mökötyskurttunaama, valittava äänensävy ja perään sana tyhmä! Naurattaa kun toinen näyttää siltä miltä lapset näyttää kun ne mököttää ihan tosissaan; vain kädet puuskassa puuttuu :D Mutta se tyhmä-sanan hokeminen ei olekaan niin hauskaa. Toivottavasti se on vaan joku ohimenevä villitys ja tilalle tulee uusia fiksumpia sanoja.
 
Lapsi on oppinut kiusaamaan mua. Se osaa sanoa ihan hienosti äiti, on osannut jo todella pitkään, mutta nyt saattaa välillä kutsua mua nimellä "nainen" ja räkättää päälle. Mä sanon sille että olen sinun äiti ja minua kutsut äidiksi, johon tyttö naureskelle sanoo "äiiiit.... Nainen!" Ja äsken luetteli mulle "mummo, täti, serkku".... sitten osoitti mua ja sanoi "NAINEN!" Ja älytön nauru päälle, kun näkee etten tykkää.
 
Tämä ei ole taito, päinvastoin, mutta tuli vaan Latteäidin jutusta mieleen.

Meillä kaikki ulkona liikkuvat ihmiset ovat tätejä. Siis Kaikki: naiset, miehet, pojanviikarit, teinitytöt. "Täti!" Poju huutaa kun joku mies tulee vastaan... Yritän siinä sitten korjata, että eikun setä. En tiedä mistä tämä tädin hokeminen on edes tullut. En ollut ees ajatellut, että me alettais ketään täditellä tai seditellä, mutta jostain tämäkin nyt on "opittu"... :wideyed: Vauvoja poju tykkää myös bongailla. Kaupassa jos törmätään pieneen lapseen, niin se on heti että "vauva!!". (Vaikka olis pojua vähän vanhempikin lapsi, riittää että istuu ostoskärryssä.)
 
Meillä kaikki lapset ovat vauvoja, mutta tyttö oppi ensin sanan "tyttö" jonka jälkeen kaikki naiset olivat tyttöjä (myös vanhat mummot, jotka kylläkin ilahtuivat siitä), ja sitten kun korjattiin aikuisten kohdalla että hän on jo nainen, niin kaikista aikuisista tuli naisia. Ja sitten selitettiin, että osa on miehiä, jolloin seurauksena tyttö osaa sanoa kuka on mies ja kuka nainen. Kaupungilla tyttö huutelee innoissaan yleensä kaiken mitä näkee ja osaa sanoa: "koira! Vuhvuh! Vauva! Aurinko! Kukka! Puu! Talo! Kirkko! Pilvi! Mies! Nainen! Kauppa! Lehti! Auto! Kaivuri!" Jne. Jne. Mutta jotenkin hassua kun ihmisiä kävelee vastaan ja lapsi huutelee "mies! Nainen!" toivottavasti ei satu matkan varrelle ketään identiteetistään epävarmaa ihmistä.... :rolleyes:
 
^Tuo on kylla ihan ylisuloista! :) Ehka tuossa vaiheessa on viela helppoa, kun lapsi ei viela osaa kommentoida ihmisten ulkoisia ominaisuuksia. Itsellani saattaisi menna naama punaiseksi julkisella paikalla, jos tyyppi kailottaa aivopierujaan. Vaikka toisaalta ma hihittelen itsekseni aina kun luen netista muitten lasten molaytyksia. :)
 
Takaisin
Top