Milloin lapselle saa antaa karkkia?

ReginaVeritas

ReginaVeritas

Keskustelun kolmiottelija
Helmikuunmammat 2014
Milloin teidän mielestänne lapselle saa antaa karkkia? Entä limuja tai muita herkkuja? Miksi?

Minä olisin halunnut venyttää tuota aikaa mahdollisimman pitkälle, mutta isäni halusi tytön 1v syntymäpäivillä tarjota pieniä paloja karkkia ''lahjuksena'', enkä vain hennonut kieltää, koska tyttö jostain syystä vierastaa, jopa pelkää isääni.

Eihän se maailma siihen tietenkään kaatunut ja kyllä tyttö on esim. keksiä ja kakkua saanut, kerran myös jäätelöä. Kuitenkin minulle olisi tärkeää rajoittaa tuollaisen turhan herkun antamista mahdollisimman paljon. Olen itse kasvanut lapsena ajatuksella sokeri = rakkautta ja tiedostan täysin, että välttämishaluni juontaa tästä, vaikka tiedänkin, että asia ei ole mustavalkoinen.
 
No meillä kans isovanhemmat haluaisivat herkkuja antaa ja jäätelöä on saanutkin jo paristi maistaa. 1v. synttärikakkua sai maistaa omilla juhlillaan ja pullaa ym. leivonnaisia on saanut silloin tällöin maistaa ihan pieniä määriä. Kaakaota on saanut pari kertaa mummolassa myös. Vanukasta on saanut kerran maistaa. Keksiä nyt ehkä vähän useammin. Karkista, suklaasta ja limusta oon halunnut pitää vielä pojan erossa ja pidänkin niin kauan kun niistä itse kiinnostuu/päiväkodissa/muualla törmää. Sipsit myös on pannassa suolaisuutensa takia varmaan vielä kauan. Mutta minimissä siis yritän pitää kaikki sokeria sisältävät herkut ylipäänsä, mutta en nyt siitä hernettäkään nenuun vedä jos joskus joku antaa jäätelöä tai keksejä jne. :)
 
Mie oon kanssa ajatellu että mahdollisimman myöhään kun tutustuttaa herkkuihin nii olis hyvä, se on tietysti hankalaa jos itelle tulee niitä karkkimässykausia, lapsi kumminkin jossain vaiheessa kiinnostuu mitä äiti syö ja sit se just et mite kieltää isovanhempia.. Koiran kohdalla se ei ainakaa ole toiminut :wink
 
kieltäminen on hankalampaa, jos on isompia sisaruksia, joilla pyörii jo karkkipäivät. meillä tyttö sai kaveriltani tikkarin hieman ennenkuin täytti 2 vuotta. me alettiin antamaan tytölle karkkia vähän sen jälkeen, kun hän täytti 2 vuotta. tietty hän jo 1-vuotiaana alkoi haluamaan karkkia, kun isovelikin söi ja huijattiin pitkään tyttöä pienellä määrällä xylitol-karkkeja, rusinoilla ja maissinaksuilla. limpparin tilalta hän sai sokerittoman pillimehun. mitään isoja määriä karkkia emme tarjoa, mutta tytöllä pyörii myös karkkipäivä kerran viikossa. yritän pitää vauvan kohdalla karkittomuutta myös yli kahden ikävuoden, mutta jää nähtäväksi onnistuuko huijaus yhtä hyvin kuin tytön kohdalla.
 
Itse olin ajatellut et vuoden vanhana saisi vähän maistaa jotain, mutta meilläpä onkin nyt niin että poika on allerginen vähän kaikelle, niin mitään karkkia uskalla edes kokeilla antaa. Limpparista poika on tosi kiinnostunut ja ajattelin että sitä saa sitten 1v synttärinä maistaa suullisen, kun mitään kakkuja ja muita syötäviä herkkuja ei voi antaa edes maistaa. Maissinaksuja meillä poika saa oikeastaan päivittäin, mutta johtuen ihan siitä että ei oikein ole muuta välipalaa mitä voisi antaa, kun marjat ja hedelmät ei käy muuta kuin banaani.
 
No vuoden jälkeen voi mun puolesta kukin alkaa antamaan miten tykkää. Oma poika sai ainakin kakkua 1-v synttäreillä ja jätskiä on annettu sen jälkeen, jos on itse syöty ja sairaana ei ole mikään muu välillä maistunu, kun jäätelö ja pillimehu ja meillä on sairasteltu vuoden ikäisestä alkaen aika paljon ihan korvakierteeksi asti niin, että on pari kertaa käynyt kuivumisen rajoilla, niin lääkäri on ihan suosinut antaa kaikkea. Karkkia poika on saanut nyt muutaman kerran alkaen puolestatoista vuodesta. Muutaman kerran hän on saanut lakun tai yhden karkin. Yleensä poika herkuttelee kuitenkin rusinoilla ja hedelmillä. Mut en mä usko et yhdellä vuodella juuri on loppuelämään merkittävää vaikitusta, niin ei oo mulle merkitystä saako karkkia yks vai kaks vuotiaana kunhan määrät ovat järkeviä. Kova tuo poika on vaatimaan maistiaisia, niin olen sit antanut ja muuten syönyt salassa itse. En jaksais myös kieltää isovanhempia tai yhteisessä kahvipöydässä riidellä sen takia, että kaikki muut syö herkkuja.
 
Itse ajattelisin asian lapsettomana niin ett mahdollisimman pitkään yrittäisin tarjota vähän "terveellisempiä" vaihtoehtoja, eli esim vaikkapa raakaherkkuja, joissa sokerin sijasta on usein jotain muita makeutta tuovia aineksia, esim hunajaa :) varmaan koulussa (ehkä aikasemminkin päiväkodissa yms.) mahdotonta välttyä karkilta esim kavereiden synttäreiden takia, eikä se maailmaa kaada :)
Tietysti hedelmiä syödään itsekin paljon herkkuina, joten nekin olisivat hyviä taaperolle :)
Allergiat sitten taas ovat asia erikseen..

Todennäkösesti kuitenkin mieli ehtii vielä muuttua ennenku (jos edes koskaan) nyytti on sylissä ja kasvanut vaativammaksi taaperoksi :)
Totaalikieltäytyjänä en lasta haluaisi kasvattaa, vaan vähentää ylimääräisen sokrun saantia kotona, ja kylässä yms saisi kyllä herkkuja syödä sopivia määriä, tarjottaessa :)

Eli varmaan n. 1,5-2vuotiaana vähäinen sokerinen kyläherkuttelu sillointällöin ja kotona sitten vasta isompana lapsena, jos haluaa :)
 
Mäkin haluan venyttää mahdollisimman pitkälle herkkujen antamista. "Jäätelöt" aion tehdä vuoden päästä hedelmäsoseista ja maustamattomasta jogurtista.
Mua ehkä loukkaisi jotenkin se että joku *köhköhisovanhemmat* antais lapselle herkkuja ennen kuin ite oon antanu ja etenkin jos kysymättä annetaan.
 
No, meillä on saanut jo maistaa ( nuolaista suklaata ) jokusen kerran. Mummolassa kun on ollut tarjolla synttärikakkua, niin on saanut sitäkin pikkuisen maistaa, samoin kaakaota lusikallisen.

Mummolassa jos aikuisille on kahvin kanssa tarjottu piirakkaa tai pullaa, niin on pieniä paloja saanut niitäkin.

Tyttö kyllä tietää jo, mitä karkit ovat, kun isänsä on aivan mahdoton sokerihiiri :)

Tyttö kyllä syö pääsääntöisesti hedelmiä ja maissinaksuja " herkkupalanaan "
Kaikki äidin lautasella oleva kelpaa myös, oli se sitten mitä tahansa.
 
Meidän tyttö on nyt 1,5 v, eikä ole saanut mitään sokeria (pulla, kakkua, keksiä, karkkia, maustettuja jugurtteja ym.) Hedelmiä syö joka päivä ja leipä on hänen "herkkupala". Tyttö ei ole tuosta kovasti kärsinyt, ei kärtä muiden ruokia ja on tyytyväinen, kun saa oman leivän palan muiden kahvitellessa.

Minusta on ollut helpompi näin. Kun tytölle sanoo, että on aikuisten ruokaa ei lasten, niin on ihan tyytynyt tuohon selitykseen. Samalla pystyn katsomaan, että tyttö ei syö mitään muutakaan piilosokeria, kun jugurtit ym. ovat maustamattomia ja ruoka ei ole eineksiä. Tyttö on tottunut näin syömään myös happamamman makuista esim. juuri maustamattomia jugurtteja ja viilejä ihan sellaisenaan.

Joskus kahden vuoden tienoilla ajattelin, että tyttö saa syödä makeaa esim. kylässä ja isovanhempien luona. Mutta kotona ajattelin edelleen pitää tiukahkoa linjaa. Jää mulle enemmän herkkuja! :D
 
Muokattu viimeksi:
Kuulemma aika monelle käy niin, että esikoisen kanssa on helppo pitää ''ikärajoista'' kiinni makeassa, mutta mitä enemmän lapsia tulee, sitä aikaisemmin makean syönti alkaa nuoremmilla, kun on aina enemmän esimerkkiä katseltavana. Kun eihän vanhemmilta lapsiltakaan oikein voi jo saavutettuja etuja ottaa pois vain pikkusisaruksen takia. :)


Untuva sanoi:
Mäkin haluan venyttää mahdollisimman pitkälle herkkujen antamista. "Jäätelöt" aion tehdä vuoden päästä hedelmäsoseista ja maustamattomasta jogurtista.
Mua ehkä loukkaisi jotenkin se että joku *köhköhisovanhemmat* antais lapselle herkkuja ennen kuin ite oon antanu ja etenkin jos kysymättä annetaan.
Click to expand...


Olen ihan samaa mieltä, että olisi loukkaavaa, jos joku antaisi lapselle herkkuja kysymättä! Ja tosiaan vasta sitten kun lapsen vanhemmat ovat jo herkkuja ehtineet antaa, ellei toisin vanhempien kanssa ole sovittu.


Monella myös tuntuu olevan sellainen käytäntö, että isovanhemmilla on kyllä lupa antaa lapsille herkkuja mielin määrin, vaikka muuten olisi tiukempaa. Mitä mieltä tästä?
 
Meillähän kävi niin, että mummi antoi pojalle keksin käteen, kun ikää oli 6kk... Hieman suututti!
Olin ajatellut, että vuoden ikään saakka poika pärjää ihan hyvin ilman mitään herkkuja, en käsitä miksi on niin vaikeaa muiden toteuttaa vanhempien toive, poika ei vielä osaa vaatia herkkuja, vaatii kyllä jotain syötävää jos on muiden kanssa yhdessä pöydässä, mutta mutustaa ihan mielellään maissinaksua tai ruisleipää, kun ei osaa makeita herkkuja kaivata.

Herkkuja on tarkoitus rajoittaa myöhemminkin, mutta saa nähdä miten onnistuu, kun me vanhemmat halutaan herkutella... Salaa syöminen tuntuu tyhmälle, tartuttaako siinä sitten lapseenkin sen, että herkut on pahasta ja niitä syödään vain salaa? Eli äitikin joutuu herkunvähennyslinjalle :D
 
Meillä kans mies on hirvee sokerihiiri ja sen mielestä lapselta ei voi kieltää jos itekki syö :bored:'
Mulle ei oo herkut pahin ongelma ruokalussa. Haluaisin kuitenkin uojella lasta mahollisimman pitkään. Onhan sokerista muutakin haittaa kun ylipaino mitä meillä vanhemmilla on jo ihan tarpeeks. Onneks vauva on vielä mahassa ja eks kuukaudet maitodietillä ni asiasta voi keskustella. Tuntuu vaan ettei mitään järkevää keskustelua saa aikaseks ku molemmat vaan toitottaa omaa kantaa perustelematta.
 
Toi muuten on ihan törkeän ärsyttävää, kun ei kunnioiteta vanhempien päätöksiä! Anoppi syötti meidän esikolle tosi aikaisin namia. Mä olin aivan raivona! Sama tapa tosin on edelleen. Ja jätkähän osaa käyttää jo hyväkseen mummon tapoja. "Ei maistu ruoka..." "Ottaako mummon kulta sitten vaikka vanukasta?" Jep jep... Mun mielestäni on ihan ok, että isovanhempien luona on ylimääräisiä herkkuja, mutta se, että täytetään se maha vain "skeidalla" ottaa pattiin. Onneksi poika on laiha ko kukkakeppi ja hampaissa ei ole reiän reikää. Mä olen melko natsi, mitä tulee hampaiden pesuun ja huolenpitoon.

Saa nähdä miten Turboananaksen kanssa käy. Mun vanhemmat onneksi kunnioittaa mun päätöksiä, vaikka joistakin asioista saattavat ääneen ihmetelläkin.
 
Minun sikon tyttöni on nyt melkein kolme vuotias ja lievästi ylipainoinen koska isovanhemmat antavat nameja ja vanukkaita. Nykyään aina kun syödään hän haluaa ruuan jälkeen jälkkäriä, muuten ruokaa ei mene ollenkaan suuhun. Ja mitään muuta ei suostu juamaan kun mehua. Olen yrittänyt isovanhemmille kertoa että siskolleni ja hänen mihelleen on raskasta kun isovanhemmat antavat periksi. Kylässä pitäisi olla samat säännöt kuten kotonakin. Lääkärit ovat huolissaan ja varoittavat diapeteksen riskistä.... Mielestäni nameja saa kyllä antaa mutta jos kuitenkin karkkipäivät olisi erikseen ja lapsi tietäisi että karkkipäivänä saa vähän nameja? :)
 
Meillä on ehdoton ehto, että jos ruoka ei maistu ( tai koko ruokailun ajan riehutaan ja kiljutaan ) niin jälkiruokaa ei tule, ei meillä eikä mummoloissa.

1-vuotis synttärijututkin pysyvät piilossa kunnes päiväruoka on syöty :wink
 
Meillä 1-vuotissynttreillä sai kakkua maistaa ja sen jälkeen sillontällön jäätelöä, keksiä ja suklaata on saanut. Jos joskus mehua annetaan, tuoremehutilkka on vaan pienen makuvivahteen vuoksi ja muuten vettä. Alunperin suunnittelin pidempää täyssokerittomuutta, mutta nyt enemmän yritän opettaa ajatusta "kohtuus kaikessa". Itse olen sellanen sokerihiiri ja painoni kanssa taistellut, että toivoisin lasteni järkevän oppivan järkevän tasapainon herkuttelussa. Minullakin harmituksena appivanhemmat... Aina on suuret makean tarjoilut kahvipöydässä. Lapsi ei edes osais pyytää niistä mitään, mutta ukki ja mummo on heti laittamassa lapsenkin lautaselle herkkuja. Ja ok oliskin vähän maistella, mutta 1,5-vuotiaan annostus on heistä sama kuin aikuisen.:sad001 Vauva-aikaan, kun jostain ruoka-aineen maistumattomuumestakin puhuin anopille, heti oli ehdotuksena laittaa ruuan sekaan hunajaa niin maistuu paremmin. :mad: Toisaalta minusta on kiva ajatus, että lapselle tulee erityiset muistot mummolasta ja miksei niihin muistoihin saisi kuulua jokin herkkukin, mutta se kohtuus kaikessa...
 
Minulla on neljä lasta. Ensimmäinen sai karkkia ja kaikkia herkkuja varmaan 1-vuotiaasta asti kun jostain syystä ei raaskinut kieltää pieneltä mitään. Muiden lasten kohdalla ollaan kyllä 1 vuoden iästä alettu silloin tällöin antamaan pullaa ja keksejä harvakseltaan mutta karkista yritetään pitää erossa mahd. pitkään. Olemme ajatelleet että niin kauan ollaan antamatta kun tilalle kelpaa joku muu ja ei tule paha mieli kun toiset syö karkkia. Toinen lapsi sai joskus 2,5 vuoden iässä ekan kerran tikkarin ja siitä sitten lähti. Kaksoset täyttää just 2 vuotta eivätkä ole vielä karkkia saaneet. Rusinat kelpaa hienosti kun toiset syö karkkia. Meillä kanssa isovanhemmat olisivat halunneet antaa herkkuja heti kun vaan mahdollista ja eivät meinanneet ymmärtää ollenkaan miksi ei voi karkkia antaa pienelle. Jämäkästi ilmotin että pieni lapsi ei sellaista osaa kaivata mitä ei ole koskaan saanut!!! Alun vaikeuden jälkeen oppivat kunnioittamaan päätöstämme.
 
Se, että haluamme välttää karkin (ja muun turhan sokerin) antamisen lapselle, on osoittautunut toisaalta oikein käteväksi, toisaalta hankalaksi. On pakko kiinnittää huomiota omaan syömiseen, koska en halua olla se äiti, joka syö ja juo lapsensa edessä herkkuja, eikä anna lapsen kuitenkaan syödä. Toisaalta näin raskaana ollessa välillä on tullut se tunne, että on vain ''pakko'' saada jotain tiettyä herkkua juuri sillä hetkellä ja aivan välittömästi. Silloin on vain täytynyt hyväksyä se, että lapsellekin pitää antaa tai kestää taaperon suru ja suuttumus, kun äiti ei annakaan kolaa tms.
 
Terveellisimpiä vaihtoehtojakin on, tiedän yhden äidin joka tekee itse raakasuklaat ja hyvin kuulemma maistuvat hänen lapsilleen. :) Mä yritän kanssa pitää mahdollisimman kauan erossa turhasta sokerista, omassa lapsuudessa rusinat oli ihan parasta herkkua ja vähän jäinen mansikka tai vadelma pakkasesta suoraan. Isoisovanhemmat on täällä vähän semmoisia että saattaa tulla sanomista.
 
Takaisin
Top