Kiintyykö isä samallalailla poika lapseen kuin tyttö lapseen?

Meidän lapsi on tyttö, ja heti ultrasta tullessa mieheni totesi, että saapa sitten nähdä, minkälaisen juipin tuo aikanaan kotiin isän arvioitavaksi :D Tällä hetkellä tyttö on isin pikku prinsessa, joka vierastaa muita miehiä...

Voi olla, että poikalapseen suhtautuisi vähemmän suojelevasti, mutta sitäpä ei tiedä.
 
Mulla kans tyttö, ja vaikea kuvitella et asia olis mitenkään erilainen jos olis poika. Tässä tarvii nyt muistaa se että mies välittäisi pojasta eri tavalla. Esimerkiksi siinä vaiheessa ku alkaa seurusteluikä ja olis eka "yökyläily" vuorossa, ni tytölle pidetään luentoja vastuullisuudesta jne. Pojalle annetaan kortsuja.
Tyttö on isin prinsessa, pojasta kasvatetaan miestä. kummastakin välitetään yhtä paljon, mutta eri lailla.
 
Eikö sitä joskus jossain ole sanottu että äiti kohtelee poikaa suojelevammin ja isä tytärtä siks että ei ole kokemusta kustakin elämänvaiheesta. Eli esim äiti tietää kummosta on olla teinityttö ja siten ajattelee tyttären selviävän paremmin ja et mitä siihen voi kuulua. Ja tietty toisinpäin.

En tiedä onko se oikeasti näin, mua ehkä kauhistuttaa enemmän tulevan tytön kannalta kun tietää kaikki omat mm teini-iän hölmöydet.
 
Itseä ainakin pelottaa ajatella, mitä tulevaisuus tuo tullessaa. Itse olen kaupoissa nähnyt nuoria pareja käsikädessä ja tyttö on mahapitkällä vaikka on tuskin vielä edes 16-vuotias. Tuntuu olevan nyt jokin muoti-ilmiö kun telkkarista näkyy teiniäidit ohjelmia. Minusta vain lapsien ei pitäisi saada lapsia. Sitten kun on isompi ja nuoruutensa elänyt :) toisaalta voihan nuorikin olla hyvä äiti, mutta paljosta on jäänyt paitsi. :)
 
Mä olisin halunnut lapsen jo silloin. En ala tuomitsemaan teinivanhempia. Ainakaan niin kauan ku ne ei ala perseilemään. Suurin osa teineistä ei ole valmis, mutta on aina niitä joille se ei olis mikään kauhistus, ja ovat hyviä vanhempia vaikka peruskoulu on kesken.
Mua henkkoht harmittaa se että etten aikaisemmin tullut isäksi. Tai no ehkä tulin, huhuja liikkuu mutta ei mitään mikä olis kirjattu. Syyn ymmärrän, mä olen surkea puoliso. Mutta nyt on jo todistusta et olen ihan hyvä isä :)
 
Itseä ainakin pelottaa ajatella, mitä tulevaisuus tuo tullessaa. Itse olen kaupoissa nähnyt nuoria pareja käsikädessä ja tyttö on mahapitkällä vaikka on tuskin vielä edes 16-vuotias. Tuntuu olevan nyt jokin muoti-ilmiö kun telkkarista näkyy teiniäidit ohjelmia. Minusta vain lapsien ei pitäisi saada lapsia. Sitten kun on isompi ja nuoruutensa elänyt :) toisaalta voihan nuorikin olla hyvä äiti, mutta paljosta on jäänyt paitsi. :)


Kannattaa kuitenkin ehkä muistaa olla tekemättä ulkonäön perusteella liian pitkälle meneviä päätelmiä pariskunnan iästä... :wink
 
Minäkin tiedän kyllä äidin joka on tosi nuorena lapset tehnyt ja on todella hyvä äiti. :) tietenkään en nyt yleistä ettei nuori voisi olla hyvä äiti. Jos on valmis vanhemmaksi niin sitten minulla ei ole estettä siihen. Omalla paikkakunnallani on vain liian moni tehnyt lapsia ja puskeneet ne isovanhemmille hoitoon miltei päivittäin että pääsevät viihteelle... Kyllä se vähän ärsyttää mutta en tiedä heidän elämän tilannettaan joten olen siksi jättänyt asiaa kommentoimatta. :)
 
Meillä on poika ja tyttö enkä ole huomannut mitään eroa miehen tavassa olla isä. Molempia lapsia rakastaa selvästi paljon ja haluaa hoitaa kumpaakin, tietysti silloin kun tyttö oli ihan pieni niin mies keskittyi luonnollisesti enemmän esikoiseen. Ihanasti lepertelee ja hellittelee tyttövauvaakin ja muistaakseni ihan samalla tavalla suhtautui poikaankin kun hän oli vauva. Mies sanoi jo molempien raskauksien aikana että hänelle on ihan sama kumpaa sukupuolta tulee.
 
Niin ja pitää vielä lisätä että nyt molemmat lapset on vielä pieniä mutta voihan se olla että jotain eroja tuleekin esille sitten kun ovat isompia. :)
 
Mjoo, tuo iän veikkailu ulkonäön perusteella ontuu pahasti. Itsekin sain osakseni esikkoa odottaessa vaikka millaisia mulkaisuja. Vaikka ikää oli jo 24 niin usein sain selitellä, että olen täysi-ikäinen :D
Ja kun esikko syntyi ja lopulta päätyi päivähoitoon kun palasin töihin, niin kerran eräs täti selitti, ettei lasta voida isosiskolle antaa, vaan noutajan pitää olla vanhempi... :grin

Mitä tuloo isän hoivaviettiin, niin jotenkin luulisin, että jos nyt tuloo tyttö niin eritavalla ehkä suojelee viimeistään murkkuiässä. Isäntä kun tietää millaisia nuoret miehet voivat olla :p
 
Kannattaa kans muistaa eräs asia. Vaikka näennäisesti isä suhtautuisi poikaan ja tyttöön samalla lailla, niin sitten on ne tilanteet joista ei puhuta äitille. Uskoisin että vastaavia salaisuuksia on toki äidin ja lasten välillä. Ne asiat ovat hyvin pitkälti yksilökohtaisia joten en uskalla alkaa kuvailemaan tarkemmin mutta akselilla eka nelonen kokeessa, kun leikin tiimellyksessä hajos se vaasi josta syytitte kissaa, eka krapula, kun ostitte jotain kalliimpaa kuin oli tarve, jotain tuollaista. Mikä ei ole oikeasti paha juttu mut parempi jos pidetään suu supussa ja hymyillään salamyhkäisesti. Yhteinen salaisuus. Toisaalta joku varmaan kritisoi salailua, mutta mä näkisin tän enempikin silleen bonding-tyyppisenä asiana. Ja onko se nyt niin paha juttu jos isä ei tiedä että äiti ja tytär kävi pizzalla ku tytöllä oli sydänsuruja. Eikä äiti tee mitään tiedolla et treenien jälkeen isi juo pullon olutta pojan kanssa. Pizza on ihan tarpeeksi tasapainoinen kokonaisuutena ettei sitä lasketa, eikä isi tajuu sydänsuruja, ja se olut, tutkimusten mukaan loistavaa palautusjuomaa. Ja jos treenit meni hyvin, ni sen kunniaksi. Jos meni huonosti ni uskokaa pois, se yks olut voi olla lähes zen-tyylinen rauhoittaja. Eikä se yksi olut maailmaa kaada, vasta sen jälkeen tulevat. #isifakta
Ja faktahan on että niitä salaisuuksia meillä kaikilla on.

Tuosta bondingista sen verran vielä. Tulee mieleen kaksi tarinaa, ekan olen täällä jossain kertonutkin. Olin muksun kanssa yhden lammen rannalla. jotain siin touhuttiin, varmaan heiteltiin kiviä ja hiekkaa veteen. Mut sit ku tein muksulle veneen kaislanlehdestä ni siihen ilmestyi pieni poika. Kysyi et mistä olen oppinut tuon. Kerroin et isä opetti. Hetken hiljaisuuden jälkeen poika totes et hänellä ei ole isää. No, koska kahden lapsen viihdyttäminen yhdellä tempulla ei ole sen kummempaa kuin yhdenkään, viihdytin omaa muksua sit opettamalla tuolle pojalle miten kaislavene tehdään. Kerroin myös että on toisenlaisia kaislaveneitä joilla voi soutaa mutta jutellaan niistä toiste.
Toisena hiukan vastaavana sitten... Olin kaverin kaverin kaksospoikia vahtimassa. Olin kovasti suosittu hoitaja koska mulle sai ehdottaa tyhmiä ideoita, ja hauskimpia kokeiltiin. Isä näillä oli kyl, vierailuaikojen puitteissa... Toinen pojista sit halus jutella, varmisteli kovin että en kai sit kerro äidille. Ok... No. Ongelma oli et hänen kikkeli on välillä sillee. Hetken kyselin et miten sillee, mutta... se oli silleen pystyssä ja kova välillä. Ei kai tarvi mennä sairaalaan? No, selvitin sit että ei hätää, ja se on ihan odotettavissa, mut ei sopis sit esitellä vieraille. Ja mutenki ne housut kannattaa pitää jalassa kunnes tietää milloin ottaa pois. Tuohon sain erittäin iloisen vastauksen "juu niinku uimahallissa!" Joo jotain sellaista, siihen liittyy sit yleensä tytöt aikanaan (Tähän tuli kollektiivinen YÄÄÄÄK! pojilta)
 
Oih ja voih... Ihan sydäntä painaa kun luin kaislaveneen tekemisestä isän kanssa... Mun poikani kasvaa ilman isäänsä, ei ole isää edes papereissa... Ei halunnut olla isä, ei halua tietää mitään, eikä edes oikeastaan elämäntilanteessaan varmaan edes kykenisi olemaan edes "huono" isä... Vaikka tiedän että minulla on lapselleni rakkautta antaa enemmän kuin kahden edestä, en koskaan pysty olemaan lapselleni isä, ja hieman pelottaakin tuleva siltä osin.. Mitä jos ei poikani kehtaa minulle kertoa asioita jotka mietityttävät, niin kuin esimerkiksi tuossa Furagan kertomassa? On myös todella kamalaa äitinä miettiä, mistä kaikesta poika jää paitsi, tai minkälaista surua hän tulee asiasta vielä kantamaan :sad001 Olen myös todella paljon ehtinyt pohtia mitä ja miten kerron sitten kun kysymyksiä alkaa tulla? Totuus ei mielestäni ole tässä tilanteessa lapsen edunmukainen, mutta jotainhan tuota tulisi osata sitten kertoa... Onneksi pojalla nyt ikää vasta 7,5kk, joten aikaa vielä on näitä miettiä. Onneksi maailma on kuitenkin tänä päivänä erilainen, eikä toisenlaiset perhetilanteet ole enää samanlainen häpeä. Itse olen todella onnellinen näin, enkä muuttaisi elämästämme mitään, mutta ajatteleeko tulevaisuudessa poikani samalla tavalla, onkin sitten juttu erikseen...
 
Meni muuten hieman aiheen ohi, mutta pakko oli kirjoittaa kun heräsi nämä ajatukset pintaan lukiessa.
 
Tietyssä vaiheessa ainakin noi kikkelijutut. Mut ei se mikään maailmanloppu ole ettei ole isää. Äidille vaan lankeaa enempi vastuuta, mikä nyt ei uutinen liene. Mutta, silloin poika saattaa tietyissä "miestenjutuissa" turvautua kaveripiiriinsä. Tämäkään ei yleensä ole ongelma, suurimmalla osalla nuorista on ihan fiksuja kavereita. Ja noista miestenjutuistakin moni on sellaisia ettei niitä ihan mille vaan torspolle kerrota. Netistäkään en olis huolissani. Muistakaa että meidän ikäpolvi ja vanhemmat sitä medialukutaidotonta on, kersat tajuaa kyllä. Ne on diginatiiveja.
Kannattaa muistaa että isähahmoksi saattaa helposti muodostua muukin mies jonka kanssa poika on tekemisissä. Enot, sedät, kummit,äidin kaverit jne. Tai vaikka koulun talkkari.
Lisäksi muistuttaisin että myös tytöt tarvitsee miehen mallia. Muistanette et sanotaan naisten etsivän isänsä kaltaista miestä? Katsokaa siis millaisia miehiä tuotte itse tyttärenne elämään.

Ja lopuksi, vaikka olen suht sukupuolittuneesti nuo esimerkit kirjoittanut niin ne toimii kyl ristiin rastiin.
 
Takaisin
Top