Vauvakuume ja ikä

Kyfi3764930

Vasta-alkaja
Hei. Täytän ensi vuonna 30 vuotta ja nyt ollut vauvakuume vahvana yli vuoden . Olen avoliitossa. Haluaisin alkaa yrittämään mutta mies ei vasta kuin reilun vuoden kuluttua. Vetoaa taloudellisesti parempaa ajankohtaa silloin. Itseä kauhistuttaa että olen silloin jo 30 v ja aiemmin en siis ole ollut raskaana. Suvussa kestänyt useilla raskaaksi tuleminen vuosia ja siksikin haluaisin alkaa yrittämään jo nyt enkä vasta reilun vuoden kuluttua. Tuntuu että tämä tärkeä aika valuu hukkaan. Oloa ei helpota ympärillä kuuluva kysely joko olette pieniin päin...
 
Meillä on aikalailla sama tilanne. Täytän myös ensi vuonna sen maagisen 30 v. ja vauvakuume on kova. Taloudellinen tilanne (=mulla vain määräaikainen työsuhde tällä hetkellä) on meilläkin se ainoo tekijä, mikä yrityksen aloittamista on venyttänyt ja välillä ahdistaa kovastikin tää tilanne. En usko että miehet ymmärtävät koskaan täysin näitä meikäläisten tuntemuksia ja minunkin mieheni on lähes hysteerisen tarkka siitä, etteivät sukuelimet vahingossakaan kosketa toisiaan ilman kumia välissä...:shifty:
Myös minusta tuntuu että tärkeät ajat valuvat hukkaan sitä täydellistä hetkeä odotellessa. Kaverit tekevät jo toista lastaan. En haluaisi olla mikään kolmevitonen ensisynnyttäjä, mutta reippaasti yli 30 tässä ollaan menossa. :sorry:
 
Hei. Kiitos vastauksesta. Voi että mä ymmärrän sua paremmin kuin hyvin. Mulla puolestani lainan lyhennys vielä pari vuotta eikä edes kovin iso summa ja on vakituinen työ. Siksi en voi ymmärtää miksi mies ei voi alkaa yrittämään lasta kanssani. Mua pelottaa että ensisynnyttäjä riskit kasvaa kun ikää kuitenki tulee aina lisää. Olen yrittänyt kertoa että ei se tärppää kuitenkaan heti joten voi kestää pitkäänkin yritys. Mies vain sanoo että asia on loppunkäsitelty. Joko yrittäminen kun velat hoidettu tai ei ollenkaan. Tuntuu pahalta ja olen alakuloinen sen vuoksi. Se taas aiheuttaa kinaa että olen allapäin ajoittain. Nainenhan sen mahdollisen vauvan kantaa ja hoitaakin suurimmaksi osan varmasti. Mies myös toitottaa että ei ole ikä eikä mikään olla äiti esim 31 vuotiaana. Hän ei ymmärrä sitä eroa että olisin ensi kertaa raskaana ja ne tutut joihin hän vertaa ovat jo 32 v esim ja he odottavat toista jopa kolmatta lasta.
 
Tuo ensin velat pois-ajatus miehelläsi on kyllä erikoinen, harvemmin sitä esim. asuntolaina on maksettu pois alle viiskymppisenä... Meillä on lainaa varmaan vielä eläkeiässä :p Mun miestä huolettaa tässä ilmeisesti vain tämä mun määräaikaisuus ja sen myötä eparma tulevaisuus. Hän ei ole ihan noin ehdoton kuin sinun miehesi, mutta asiasta puhuminen johtaa meilläkin joka kerta vähintään siihen, että minuun iskee alakulo ja koko elämä tuntuu merkityksettömältä.

Mun mies on kanssa varma että kerrasta napsahtaa raskaaksi eikä ota tosissaan kun yritän selittää, ettei se todennäköisesti ole läheskään niin yksinkertaista. Mulla on epäsäännölliset kierrot, monirakkulaisuutta munasarjoissa ja aikoinaan löytynyt myös klamydia, mikä voinut tehdä tuhojaan sisuskaluissa. :sad001 Mies ei myöskään näe vanhana äidiksi tulemisen haittapuolia ja onpa jossain kohtaa kommentoinut esim. tv:ssä ollutta nelikymppistä äitiä, että hyvinhän tuollakin sujuu vauvan kanssa...siinä vaiheessa mulla loppuu aina vuorovaikutustaidot kun menee hermo miehen typeryyteen. :mad::facepalm:
 
Ymmärrän sua kyllä. Aika näyttää kuten sanotaan? Pelottaa kanssa että raskautuminen kestää monesta syystä. Tulee kauheasti riitaa tästä vauvakuume asiasta. Ei mies sitä koe eikä voi ymmärtää. Kait koskaan....
 
Tsemppiä naiset. Itse täytin alkuvuodesta 30, mies on minua pari vuotta vanhempi ja viimein helmikuussa tuli siltäkin suunnalta vihreää valoa vauva-ajatukselle. Tähän asti minä olen ollut se kuumeilija, ja aina välillä yrittänyt miehelle asiasta puhua. Hänelläkin suurimpana jarruna oli epävarma taloudellinen tilanne. Muutama riidanalku saatiin aiheesta aikaiseksi, mutta ymmärsin väistyä hyvissä ajoin. Lapsen hankkiminen on kuitenkin loppuelämän ratkaisu, ja siihen pitäisi ryhtyä vasta kun kumpikin on siinä oikeasti mukana. Toisen painostaminen ei auta, päinvastoin se voi pahentaa tilannetta entisestään. Yrittäkää siis olla kärsivällisiä - kyllä se mies kertoo, kun on valmis. Meillä auttoi, kun lopetin joksikin aikaa aiheesta puhumisen kokonaan (vaikka se olikin tositosi vaikeaa ja monesti sain niellä suusta pyrkivät sanani!) ja annoin miehen mietiskellä asiaa rauhassa itsekseen. Ainakin mun mies on sellainen, että asettuu jyrkästi mitä tahansa asiaa vastaan, jos kokee että häntä painostetaan.

Ja pakko on vaan luottaa siihen, että kyllä se lapsi ennemmin tai myöhemmin tulee, vaikka ikä alkaisikin jo kolmosella. Pitää muistaa, että Suomessa ensisynnyttäjien ikä kipuaa koko ajan ylemmäs, eli kyllä kolmikymppisenäkin on vielä hyvät mahdollisuudet raskauteen. Ja toisaalta, kyllä lapsettomuusongelmia on kaksikymppisilläkin, eli ei ikä ole ainoa ratkaiseva tekijä.

Kärsivällisyyttä ja lehmän hermoja teille!

Terveisin Terkku yk2
 
Nojuu, olen itsekin tässä viime aikoina koittanut välttää vauvakuumeesta miehelle (tai ylipäänsä kenellekään tutulle) puhumista ja huvittuneena huomannut, miten yllättäen miehen puheissa on alkanut esiintyä useammin vitsit lapsen tekemisestä :p Hän ihmetteli jopa eräänä päivänä (kun musta ei nyt ole saanut selvää mielipidettä suuntaan tai toiseen), et enkö mä haluakaan sitä raskautta, että mikä mulla on! Eli näköjään kannattaa olla välillä hiljaa ja antaa miehen mutustella asiaa itsekseen.

Yritystä emme ole vieläkään aloittaneet, mutta tällä hetkellä ei ole niin epätoivoisia fiiliksiä, mitä kuukausi-pari takaperin.
 
Miehet ovat vähän hitaampia syttymään ajatukselle perheenlisäyksestä, etenkin jos mielessä painaa taloudellinen tilanne. Sitä ei kuitenkaan saa miehistä pois, minun mieheni on koko raskauden ajan lähes panikoinut, että pärjätkäänkö rahallisesti, vaikka ollaan monesti laskettu mustaa valkoisella, että mitään hätää ei ole eikä tule olemaan. Neuvolassa sanottiin, että miehen reaktio huolehtia rahasta on täysin normaalia.

Toinen asia on, ettei mies varmasti innostu vauvaa hankkimaan, jos jo pelkästään asiasta keskustelu on negatiivista ja ahdistavaa ja siitä jää huono mieli molemmille. Minä sain mieheni kypsyteltyä ajatukselle pitkällä aikavälillä, aloitin sanomalla hyvin hiljaa "vauva" aina, kun mies oli onnellinen jostain. Sillä tavalla, että miehen piti pysähtyä miettimään, että mitä sanoin ja itse sai päätellä, että sanoin "vauva" juuri. Pirullista upottaa vauva-ajatuksia noin toiselle, mutta parin kuukauden päästä mies alkoi itse puhelemaan vauvan hankinnasta entistä positiivisempaan sävyyn. Siitä se sitten lopulta lähti, vaikka ennen mies halusi lykätä perheenlisäyksen hankintaa myöhemmälle "taloudelliseen tilanteeseen" vedoten (:

Kärsivällisyyttä mukaan ja hyvä on miettiä keinoja, millä saisi vauva-aiheiset keskustelut positiivisiksi (: Riidan jälkeen ei paljoa huvita ehkäisyä jättää pois. Tai ylipäätään suuntailla petipuuhiin.
 
Me jätettiin ehkäisy pois kun mentiin naimisiin vuonna 2007 ja esikoinen syntyi tän vuoden tammikuussa... Että ei kannata miesten ottaa itsestäänselvyytenä sitä raskautumista kuitenkaan.

Olisin halunnu lapsen alle 30-vuotiaana minäkin. Sain sen 33-vuotiaana.

Nyt leikitellään ajatuksella toisesta lapsesta. Mitä jos siihenki menee taas 7 vuotta ennenku tuun raskaaks? Sitte oon 40 v.. Onko koskaan muka täydellistä hetkeä saada vauva? En usko. Mutta kummasti asiat järjestyy vaikka vauva tuleekin elämään, oli lainoja tms tai ei.
 
Vauvakuume täälläkin! :) Mutta elämäntilanne sellainen, että tulee lykättyä, vaikka moni sanoo, ettei sitä oikeata aikaa ole koskaan... Mitä mieltä tästä?

Jopa siskon tyttö 2,5 v. oli sanonut äidilleen, että "äiti, minä haluan babyn"... :D haha, miten noin nuori jo sanoo tuolllaista?! ehkä haluaisi pikkusiskon/veljen.
 
En tiiä onko sitä oikeaa aikaa koskaan . Aina löytyy joku syy miksi lykätä yritystä jos käy miettii... siksi haluaisin jo aloittaa yrittämisen. Meidän suvussa raskautuminen kestänyt melkein kaikilla ja siksi en haluaisi enää venyttää sitä yrityksen aloittamista...
 
Hei! Meillä aika samanlainen tausta, tuo "talous" oli aina miehen syynä lykätä vauvaa. Omasta mielestäni talous on ollut aina ihan hyvin, ei puutetta ja ehkä jopa paremminkin, kuin monilla.

Nyt mies on vasta lämmennyt, eikä talous enää huolestuta yhtäpaljon häntä, vaikka yhä huolestettaa. Minua huolestuttaa entistä enemmän lisääntyminen, sillä 42v., sillä reilussa vuodessa en ole vieläkään raskaana! Minua vauvakuume vaivannut jo 20+ iästä lähtien, mutta eihän miestä ole kiinnostanut.

Kummankaan suvussa ei ole ollut ongelmia lastensaannissa, mutta sitä on vaikea verrata, kun vanhempi sukupolvi on lapsensa hankkinut 20+

Tiedän miten vaikeaa miestä on saada puhuttua ympäri tässä asiassa, kun meilläkin mies on ollut vahvassa käsityksessä, ettei ole kiire ja vielä 50v. naiset synnyttävät lapsia...tiedä sitten onko vanhempi sukupolvi valistanut poikiaan liiaksi ehkäisyasioissa?! Vai onko menetetty vapaus oikeampi syy, kuin se talous, joka vaikuttaa olevan joka miehen syy huonolle ajankohdalle...
 
Takaisin
Top