synnytyksen jälkeinen masennus/ahdistuneisuus

mulla efexoria käytettiin odotus aikana mutta lopetettiin kuukautta ennen synnytystä, ainut et oli virhe lopettaa kun olo meni huononpaan ja mulla tosiaan todettiin synnytyksen jälkeinen masennus olin viikon osastolla ja nyt oon 6 viikkoa kotona ja niin kuin luulin että helpottais kun lääkitys alotettiin mutta takasin iski kun vauvva ei oo mikään helppo tapaus ja samalla ahdistus ymm... tuli takas lääkityksestä huolimatta voimia muille :Heartbigred

t.äippä 03,06,14
 
Iltatähti aloitettiinko sulla lääkitys uudestaan heti synnytyksen jälkeen? Vai kuinka pitkän ajan päästä? Mua vähän kans pelottaa että miten kestän ja jaksan ilman lääkitystä, mutta lapsen parasta ajatellen haluan kuitenkin koittaa lopettaa/tiputtaa minimiin ennen synnytystä. Olen kuitenkin käsittänyt, että sen voi synnytyksen jälkeen aloittaa heti uudestaan, ettei välttämättä tarttisi olla kokonaan ilman kuin viikko, korkeintaan pari.

Mulla siis menee Sertralin 200mg joka on kuulemma ihan turvalliseksi todettu odotus- ja imetysaikana, toi lopettaminen synnytyksen ajaksi perustuu siihen, ettei vauvalle vahingossakaan tulisi mitään vieroitusoireita syntyessään.
 
Kolibri, minulla oli kanssa Sertralin melkein koko raskauden ajan. Lopetettiin lääkitys kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa, olisi kuulemma voinut lopettaa vasta kuukautta ennenkin, mutta itse siis halusin näin.Itselle ei tullut muita vierotusoireita kuin muutaman päivän kestänyt lohduttomuuden tunne, kun loppuraskaus oli kaikkien mahdollisten pelästysten takia niin hankala. Lopulta homma kuitenkin sujui ilman lääkitystä. Nyt on synnytyksestä melkein kolme kuukautta ja edelleen oon ilman lääkitystä, ei ole tullut vielä niin vaikeaa aikaa, että olisi tarvinnut turvautua niihin. Tuli vielä mieleen, että mulla oli kyllä paljon pienempi annostus, kun oli 50 mg per päivä. Oli tarkoitus nostaa annostusta viime vuoden syksyllä, mutta raskaus tuli kohdalle, niin keskusteltiin psykiatrin kanssa että jätettiin silloin annostus ennalleen.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla on käytössä sepram 40ml ja en siitä luovu. Kesäl melkein kävi se pahin painajainen kun tuli kohtaus muksut ku huus silloin koko aamun ja 3pv ei oltu ku nukuttu 3h unet ja si iski päälle niin et maailma musteni,silloin heti puhelu omalle äipälleni ja soitto lekuriin nii johan se löyty ja lääkitys päälle heti.Mollemmat hoitaja ja lääkäri on ylpeitä siitä et hakeuduin hoitoon heti ja ny on paljon parempi mieli niin henkisesti kuin fyysisesti.
Mutta joka päivä mennään päivä kerrallaan koska koskaan ei voi olla varma lääkityksestä huolimatta koska masennus ottaa vallan,kuuluu ilmeisti asiaan kun alkaa tilanne parantua.
Mun masennuksessa huono juttu on se et väsyny olo tekee agressiiviseksi silloin kun on kohtaus tulossa ja lääkitys auttaa pitämään sen agressiivisuuden kurissa.Mulla tuli toinen kohtaus silloin kun lääkitystä laitettiin kohille niin sanoin lääkärille et haluun sen annostuksen nostettavan välittömästi.
Onneksi ei sattunu mitään mun rakkaille kullannupuille ja elämä hymyilee ny kunnolla.
 
Mä olen alkanut miettimään, että onko mulla nyt synnytyksen jälkeistä masennusta. Lapsi jo kohta 11kk, mutta erinäisiä oireita ollut jo jonkin aikaa. Tänään on tuntunut siltä, että mistään ei saa oikein kunnon iloa. Aiemmin mulla on ollut paniikkikohtauksia. Tosin lääkityksen niihin lopetin jo viisi vuotta sitten. Nyt olen hermostunut, jännittynyt, pelkään sosiaalisia tilanteita ja mua masentaa. Punastelen paljon ja hikoilen. Ahdistun, jos pitää syödä muiden kanssa samassa pöydässä samaan aikaan. Inhottaa olla tällainen.
Lapsi on ihana ja häntä jaksan kyllä hoitaa. Parisuhde on perseestä ja riitelemme mieheni kanssa paljon. Neuvolassa en ole asiasta puhunut, josko työterveyteen uskaltaisin mennä. :/ Vertaistukea kaipaan.
 
Veganmum: suosittelen menemään lääkäriin jossa teet testin eli vastaat kysymyksiin paperilla oleviin kysymyksiin.
Mulla todettiin keskivaikea synnytyksenjälkeinen masennus viimekesänä ja lääkitys on mulla auttanna hyvin.
Et haluu joutuu tilanteeseen jossa melkein käy se peruuttamaton mulla meni siihen ja hain samantien apua ennenkuin oli liian myöhäistä.
Mulla kävi perhetyöntekijä juttelemassa ja joka ke käy kotipalvelun ihminen ja on 5h jona aikana saan tehä omia juttujani rauhassa.Ymmärrän miltä tuntuu kun kaikki kaatuu päälle mutta kyllä se elämä vielä hymyilee.
 
veganmum: Jos tuntuu siltä, että lapsen kanssa on kivaa ja jaksat innostua hänestä sekä pyörittää perhearkea, niin tuskin sulla on synnytyksenjälkeistä masennusta. Eri asia sitten on parisuhde. Mitkä asiat siinä mättävät?
 
Veganmum ja polkulainen; Minäkin jaksoin lapsen kanssa kotona yli viisi kuukautta ja kotona kahdestaan lapsen kanssa meni ihan jees, muiden seurassa tuli ne ongelmat enemmän esiin, kun kahdestaan lapsen kanssa on vaan pakko jaksaa, muulloin ei... Menin sitten töihin ja homma levis ihan kokonaan käsiin, keskivaikea (synnytyksen jälkeinen) masennus ja toinen lääke nyt testissä, kun ensimmäinen ei sopinut.

Eli voi sitä lapsi tuntua ihan maailman parhaalta ja silti lopulta siellä taustalla on masennus.
 
Takaisin
Top