Uudelleen nukahtaminen vaikeaa.

Amanda90

Silmät suurina ihmettelijä
Meidän vuoden ikäinen tyttö kun herää joko illalla pienten unien jälkeen tai yöllä niin ei tahdo enää nukahtaa uudestaan, huutaa vain ja itkee ja suuttuu jos on noussut istumaan ja laittaa takaisin maate, peiton päälle ja tutin suuhun. Onko neuvoja mitä tehdä että sais helpommin nukahtamaan uudelleen ja mistä moinen käytös johtuu??


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä on tuota aivan samaa ollut tässä jonkun aikaa! Oiskohan se joku niistä surullisen kuuluisista "vaiheista"? :D Meillä 1v tyttö, joka toisinaan öisin herää hillittömän itkun puuskaan, tuttia ei huoli vaikka se on aiemmin ollut kaiken pelastus. Pyörii ja hyörii ja pyrkii ylös kun yrität rauhoitella ja silitellä ja laittaa takaisin peiton alle. "/

Meillä tyttö rauhoittuu nopeiten ihan vaan itsekseen. Syliin otin kerran, mut siitäkös neiti virkosi niin ettei tuntiin nukahtanut.
 
Heips,

Kiinnostaisi tietää päästiinkö teillä tästä 'vaiheesta' jossain vaiheessa ohi ja selvisikö mikä oli vikana?

Meillä poika oli aina niin ihanan hyvä nukkuja kunnes tuossa 11kk:n vaiheessa alkoi tämä sama rumba. Hän nukahtaa illalla kello 8:n aikaan ja sitten herää puolilta öin ja siitä sitten parin tunnin välein aamuun asti. Ja joskus siis kukkuu hereillä tunnin pari siinä unijaksojen välillä. Minusta hänellä ei ole nälkä, vaikka ottaakin maitoa jos tarjotaan, mutta vaan nautiskelee ja leikkii pullolla. Vaipat vaihdan usein varmuuden vuoksi, mutta ei ne super märät kuitenkaan ole. Hampaita voisi olla tulossa, mutta tätä on jatkunut nyt kuukauden! Joskus olen ottanut sitten viereen nukkumaan, kun en muuta keksi niin siitähän se riemu syntyy... pikkumies vaan yrittää ryömiä ja kiipeillä joka suuntaan kiukkuisena.

Mies on nyt sitten ottanut tavaksi ottaa hänet olohuoneen sohvalle ja katsovat siellä piirrettyjä yms. ja siihen se sitten rauhottuu ja joskus jopa nukahtaa sen verran, että siirretään vauvasänkyyn, mutta minusta tämä on vaan todella huono ratkaisu. Miehellä on juuri tuo sama addiktio, että pitää aina katsella telkkaa ennen nukkumaan menoa. En vaan enää tiedä mitä tässä tekisi :-/
 
Täällä on tuota samaa, tyttö herää useita kertoja yössä itkemään. En tiedä heräisikö uniin tms.. parhaiten auttaa kun yksitoikkoisesti toistelee nuku vaan.. laita pää tyynyyn, hyvää yötä.. nuku vaan.. ja joskus aamuyöllä juo vettä janoon mutta yleensä heräilee "muuten vaan". Kai se ajan kanssa ohi menee.
 
Voimia kaikille väsyneille vanhemmille! Yksi asia mikä voi ehkä vaikuttaa, on se kuinka itse nukkumaan meno tapahtuu. Kun esikoinen oli vuoden ja parin kuun ikäinen, alkoi yöheräilyt (ja satunnaiset yösyömiset) vihdoin helpottaa, ja tämä ajoittui samaan aikaan kun poitsu vihdoin alkoi hoksata että nukkumaan meno on ihan ok juttu. Itse olin aina iltaisin niin väsynyt, että hermo meinas kyllä mennä useampaan kertaan..."Nyt pää tyynyyn!" Ja sehän pikkumiestä varmaan paljon rauhoittikin. Huh! Selkeitä iltarutiineja kuitenkin suosittelen, ja samaa hyvänyöntoivotusta esim. "Hyvää yötä, nuku hyvin" voi sitten enemmän tai vähemmän menestyksekkkäästi käyttää yöheräilyn suhteen, mikäli se tuntuu toimivan illan nukutuksissa. Joskus auttaa läheisyys, mut meillä kaikki nukkuu on loppujen lopuksi paremmin omassa rauhassa/sängyssä.

Tutista en paljon sano, kun meillä luovuttiin siitä jo aiemmin... Mut jos se ei lapselle enää kelpaa, niin eikö siitä vois opetella pois nyt samalla rytinällä? Ja voihan se vaikka kutittaa ikävästi nousevia hampaita tai tuntua vääränkokoiselta alati kasvavassa suussa?
 
Meillä yökukkuminen on ollut kuvioissa jo kuukauden. Tyttö siis nousee keskellä yötä sängystään seisomaan, eikä kyllä rauhoitu uudelleen millään ( paitsi jos pääsee vanhempien väliin, mikä johtaa siihen, että äiti ei nuku )

Tuttia ei ole huolinut koskaan, ja näin pieni ei vielä välitä hyvän yön toivotuksistakaan.
" Karmeaa " luettavaa, kun nämä muut uniongelmista kärsivät ovat meidän neitiä vanhempia...jos tämä " vaihe " kestää noinkin kauan, niin hermothan tässä menee :sad001
 
Jos yhtään lohduttaa, niin meidän taaperolla tuo yöriekkuminen kesti jonkun aikaa, mutta meni ohi itsekseen yhtä nopeasti kuin alkoi. Meillä kokeiltiin kaikkea, silitettiin, otettiin meidän väliin (siitä vasta ilo alkoi, en suosittele kokeilemaan jos ette jo valmiiksi nuku perhepedissä), komennettiin jne. Paras keino meillä oli, että istuin tuolilla selin lapsen sänkyyn välittämättä sieltä kuuluvista äänistä. Tuoli kannattaa olla sen verran kaukana, ettei taapero yllä koskemaan siinä istuvaa äitiä/isää. (En hoksannut väsyneenä, että liian lähelle asetettu tuoli houkuttelee kiskomaan hiuksista tai läpsyttelemään selkää huomion saamiseksi.)

Ensimmäisenä yönä istuin huoneessa ehkä tunnin, ensin lapsi leikki ja sitten huusi, mutta nukahti sitten itsekseen. Tuntuuhan se julmalta olla reagoimatta huutoon, mutta olin samassa tilassa, eikä lapsella ollut varsinaista hätää. Seuraavana yönä istuttiin ehkä 45 min ja jonkun ajan päästä ei enää tarvinnut mennä :)

Olen ymmärtänyt, että lapsen mielikuvituksen kehittyessä voi olla mahdollista, että lapsi alkaa näkemään painajaisia. Sillä ajatuksella itse aloin jäämään lapsen sängyn viereen, jotta uudelleen nukahtaminen olisi turvallista.
 
Takaisin
Top