Pelot ja huolet

Zeni, mulla ollut kokoajan vähän sama ajatus, kesken menee kuitenkin, ja välillä havahdun siihen, että miksi mä en muka voisi kuulua siihen onnistuneeseen prosenttiin, ja mitä jos mä oikeasti saan vauvan! Ja mut täyttää sellainen jännitys ja ilo. Kunnes taas kohta ajattelen, että kesken se menee :grin yhtä vuoristorataa nää pelot ja fiilikset..

Iines, tule kertomaan ultrakuulumiset :Heartred

Samat fiilarit täälläkin. Ei osaa jotenki nauttia vielä ku pelkää et kesken menee kuitenkin. Yks keskenmeno ollu -07 ja se kummittelee nytkin.
 
Tän hetkn pelkona että raskaus ei joataon syystä jatku. Jos yli 12 vkon pääsee ni sit ei oo huolia. Herran haltuum
 
Tän hetkn pelkona että raskaus ei joataon syystä jatku. Jos yli 12 vkon pääsee ni sit ei oo huolia. Herran haltuum

Mä taas alkaisin ressata kohtukuolemaa jos vauva ei liikkuis säännöllisesti.
 
Lähes joka kerta kun käyn vessassa tulee tarkistettua että eihän vaan oo (taas) vuotoa.... Ei km:lle voi mitään, lopulta aika armollinen mekanismi vaikkakin surullinen. Kohdunulkoista en pelkää enää, en tiedä mistä sain sen päähäni ekassa..
 
Mäkin tarkistan joka kerta... Meinasin jo saada slaagin, kun meillä oli jotain punakuvioista vessapaperia ja näytti että olisi siis ollut verta paperissa :rolleyes:
 
Mulla myös kaikki mennyt tähän saakka hyvin, mutta tänä aamuna alkoi kohtuu runsas vuoto, kirkasta verta. Sain ajan ultraan vasta maanantaiksi, siihen saakka seuraillaan tilannetta kun näin alkuraskaus kyseessä. Taisi tulla enkeli tästä alkiosta :sorry::sad010
 
Mäkin tarkistan joka kerta... Meinasin jo saada slaagin, kun meillä oli jotain punakuvioista vessapaperia ja näytti että olisi siis ollut verta paperissa :rolleyes:
Hah joo, mulle kävi näin just töissä, kun oli jostain ilmestynyt pala punaista ompelulankaa vessapaperille ja katoin ensin et se on verta.
 
Mulla myös kaikki mennyt tähän saakka hyvin, mutta tänä aamuna alkoi kohtuu runsas vuoto, kirkasta verta. Sain ajan ultraan vasta maanantaiksi, siihen saakka seuraillaan tilannetta kun näin alkuraskaus kyseessä. Taisi tulla enkeli tästä alkiosta :sorry::sad010
Voi ei! Tosi surullista! Otan osaa. Se on kamala tilanne. Halaus.
Ehkä omasta kokemuksestani neuvoisin että keskenmenon kohdalla kannattaa ottaa kunnolla sairaslomaa jos tuntuu vähänkään siltä. Ite olin vuodon takia runsaimmas vaihees lyhyesti pois mutta jonkin ajan kuluttua jouduin olemaan viikon kun tuli muitakin vastoinkäymisiä ja en sitten jaksanut kantaa kaikkia niitä. Kuvittelin että km:sta olisin jo selvinnyt mutta se oli siellä sietokyvyn keston pohjalla valmiina ja pari lisäjuttua, niin tulvi yli. Ei kaikille tietenkään käy niin ja osa tykkää olla töissä että saa muuta ajateltavaa. Ja kannattaa etukäteen miettiä sopiva diplomaattinen vastaus jos joku esim työkaveri kysyy mikä oli. Valehdella ei tarvi, mutta kaikkea ei tarvi kertoa kaikille jos ei halua.
 
Lähes joka kerta kun käyn vessassa tulee tarkistettua että eihän vaan oo (taas) vuotoa.... Ei km:lle voi mitään, lopulta aika armollinen mekanismi vaikkakin surullinen. Kohdunulkoista en pelkää enää, en tiedä mistä sain sen päähäni ekassa..

Mä myös syynään pikkarit ja vessapaperin tarkkaan. Myös jos tuntuu et jotain valuu ni pikavauhtia vessaan tarkistaan tilanne. Valkovuotoa ollu tähän asti.
 
Mä oon myös miettinyt et missä menee raja paljonko voi rasittaa itseään vaikka siivoamalla tai tekemällä raskasta työtä. Et voiko liiallinen huhkiminen olla haitaksi jossain vaiheessa? Ja mistä sen tietää...? Eli jos kävelee reippaasti ja alkaa nipistelemään niin pitäiskö hidastaa loppumatkaksi vai vain nipistelyn ajaksi...? Tälleen yksinkertaisena esimerkkinä.
 
Hankikanto, mulla ekassa raskaudessa oli supistuksia liikaa ja tuli muutoksia niin, että olin muutaman vk vuodelevossa ennen 30 raskausviikkoa. Varmaan sieltä jäänyt sellainen suhteellisen arka suhtautuminen itsensä rasitukseen.

Nyt pari päivää sitten huomasin, kun siivosin tehokkaasti 30 min niin kohtuun sattui, en tiedä oliko supistuksia. Päätin sen jälkeen, että kuuntelen itseä tarkemmin ja teen vähän rennommalla temmolla kotitöitä.

Jotenkin raskausaikana tuntuu luontevaltakin olla rauhallisempi. Rakastan pyöräillä kovaa ja se on itelle voimavara, ku koulumatkat polkee lujaa ja vähän mietityttää et mitä sen tilalle keksin, ku ei voi äärimmilleen itseään rasittaa..
 
Mä oon myös miettinyt et missä menee raja paljonko voi rasittaa itseään vaikka siivoamalla tai tekemällä raskasta työtä. Et voiko liiallinen huhkiminen olla haitaksi jossain vaiheessa? Ja mistä sen tietää...? Eli jos kävelee reippaasti ja alkaa nipistelemään niin pitäiskö hidastaa loppumatkaksi vai vain nipistelyn ajaksi...? Tälleen yksinkertaisena esimerkkinä.
Mä haluan luottaa omiin tuntemuksiin. Siis että niin kauan voi tehdä ja touhuta kun se tuntuu hyvältä, sekä töiden että liikunnan osalta. Mä en ole vuosiin treenannut kovin kovaa enkä muutenkaan urheillut kovin ahkerasti, mutta esikoisen kanssa tulee puuhattua sen verran, että peruskunto (toivottavasti) pysyy yllä. Tossa esimerkkitapauksessa varmaan rauhoittaisin vauhtia hetkeksi ja jatkaisin, jos nipistely ei palaa.
 
Takaisin
Top