Ikä?

Nymeria

Vauhtiin päässyt keskustelija
Ajattelin ihan mielenkiinnosta kysellä, että minkä ikäisiä vauvakuumeilijoita täällä on? Lähinnä kiinnostaa ensimmäistä kertaa asialla olevien ikä, mutta toki muutkin saavat vastata. [;)] 

Itse taidan olla sieltä vanhemmasta päästä, ensimmäistä lasta nyt yritellään ja ikää on kertynyt jo 30 vuotta. Mies on vuoden vanhempi. Naimisiin mentiin heinäkuussa, yhdessä ollaan jo 10 vuotta kuitenkin oltu. Kyllähän se vähän mietityttää, että onko liian kauan odotettu, jos se raskautuminen onkin nyt sitten vaikeampaa. Kun haluaisin kuitenkin 2-3 lasta. Mutta yritän olla stressaamatta tätä, se tuskin ainakaan helpottaa asiaa. Ja kun yrityskin vasta aloitettu, niin turha vielä murehtia. Kai.
 
Minä olen jo 38 v ja mies 44v. Esikoista mekin yritetään. Yhdessä ollaan oltu kaksi vuotta ja lasta ollaan haluttu jo melkein alusta saakka. Kovin vaan on ollut mutkainen tämä tie yritykselle asti, kun jouduin ensin myoomaleikkaukseen, jota jonotin 6kk ja siitä toipuminen kesti myös 6kk. Toukokuun lopussa sain viimein jättää pillerit pois. Nyt yk 4 menossa.
 
Niin minäkin halusin kolme lasta, mutta nyt olisin onnellinen jo yhdestä ja haaveillaan kahdesta. Olisi kiva saada lapselle leikkikaveri, jos nyt se ensimmäinen ensin saadaan tehtyä.
 
Meni aika myöhään tämä lapsenhankinta, mutta ensin ei ollut miestä ja sitten on ollut vääriä miehiä. Ihan olen tyytyväinen, etten existä kellekään lasta saanut.
 
TSEMPPIÄ MEILLE!!!! [:)]
 
Heips Nymeria!

Minä olen 34 vuotias 4 kuukautta vanhan tyttären äiti joten ette ole odottaneet liian kauan!!!
Se raskautuminen on niin monimutkainen prosessi ja siinä on niin monta tekijää jotta se toteutuu.
Itse en usko että stressaaminen vähentää mahdollisuuksia vaan koko asia on sitä ihmisen biologiaa.
Oletko selvittänyt ovulaatiotestillä munasolun irtoamisen ajankohdan? Kannattaa kokeilla niin tietää milloin se mollukka sieltä lähtee liikenteeseen! [:)] Se ei automaattisesti lähde kierron puolivälissä vaan saattaa irrota aikaisemmin tai myöhemmin. Testi kyllä kertoo ja sitten vaan tosi toimiin.

Silverille: Sama juttu täällä...ei ole löytynyt aikaisemmin Isäksi sopivaa miestä...[:D]

Toivotan teille navakoita plussa-tuulia +++
 
Täällä on vasta 19-vuotias odottaja, poikaystäväni on 21. Lapsi oli puhdas vahinko, minun syödessä pillereitä, mutta kertaakaan ei olla aborttia ajateltu! Alusta asti ollaan oltu onnellisia, eikä todellakaan ajatella sitä minään vahinkona,toivottu se silti on [:)] 12 viikolla mennään tällä hetkellä.
Äitini on 40-vuotias 4 kk vanhan tytön äiti, että ei teilläkään vielä hätää ole! [;)]
 
Kiitos kovasti tsemppailusta! [:)] Kiva kuulla, että muitakin 30+-ensikertalaiaia löytyy. Niinhän se on, että toisille sopii aiemmin, toisille myöhemmin. Ja todellakin Silveri ja Ilona3: mieluummin odottaa sitä oikeaa hetkeä ja oikeaa miestä kuin alkaa hätiköimään, jos ei ole varma suhteen kestävyydestä. Sitten kun elämän varrelle sattuu kupruja (kuten minullakin on ollut), jolloin lapsensaanti ei vain ole mahdollista, on parempi odotella parempia aikoja. Se ilo siitä pienestä nyytistä sitten joskus on varmasti moninkertainen!

undulaatti: nostan hattua sinulle, itsestäni ei olisi ollut ikäisenäsi vielä vanhemmaksi! [;)] Mutta kuten sanottu, se on ihan yksilöllistä, milloin on oikea aika.

Tsempit meille kaikille, iästä riippumatta!
 
Nymeria: Kiitos [:D] Enhän mäkään tosiaan ollut lasta suunnitellut vielä, mutta koen olevani tarpeeksi vanha pärjäämään jo [:)] Minulla on kolme nuorempaa pikkusiskoa, joista nuorin siis 4 kk, vanhin 12-vuotias... Eli olen jo tuota 12-vuotiastakin tottunut hoitamaan ihan pienestä pitäen. Muutenkin paljon esim.serkkuja,jotka ovat 6-10 vuotiaita ja heitä olen aina vahtinut [:)] Onhan se myönnettävä,että on paljon oman ikäisiäni, joita en todellakaan voisi kuvitella vanhempina... Niin (sanotaan nyt) lapsellisia ja vastuuntunnottomia monet vielä ovat.. Sen verran itseäni kehun, että tunnen olevani vastuuntuntoisempi ja kypsempi kun monet ikäkaverini.
 
Nymerialle tsemppiä...toivottavasti luen täältä joskus kuinka olet plussannut!!!!!!!!![:D]
Meillekin saa toinen vauva tulla milloin vaan eli kuumeilen kanssasi...

Undulaatille sydämelliset onnittelut!

Mukavaa päivän jatkoa kaikille!!!
 
heippa nymeria!

täällä oon 29-vee ja tosiaan mieheni on samanikäinen. ensimmäistä ollaan yrittämässä ja heinäkuussa jätettiin ehkäisy pois. yhdet luomumenkat on takana ja nyt sitten ovistesteillä tuli bongattua ovulaatio ja nyt vaan odotellaan ja katsotaan miten käy.. =) kahden viikon päästä sitten nähdään alkaako menkat vai ei...
ois kyllä kiva kuulla mites siellä suunnalla vauvahaaveet etenee? ittellä taitaa olla haaveena kesävauva 2010... molemmat meistä haluaa vauvan yhdessä... kummallakaan ei oo entuudestaaan lapsia...
tsemppiä teille muillekin vauvahaaveisiin=)
ja undulaatti...
tsemppiä! itse olen kanssa jo kuuden lapsen täti ja oon sivusta seurannut omien siskojeni raskaudet kun he ovat parikymppisinä saaneet esikoiset.. itellä ei vaan aiemmin oo ollut mahdollista saada lapsia, kun ei elämässä oo ollut kunnollista miestä.. nyt on seurusteltu täysillä unelmien miehen kanssa ja tosiaan yhdessä haaveillaan vauvasta=)

tsemppiä teille kaikille!!!! =)
 
ginessa: wau, sinä oletkin jo hyvin ehtinyt, eikun vaan onnea seuraavaan yritykseen!

undulaatti: Minulla on myös nuorempia sisaruksia, joita totuin hoitamaan pienestä pitäen. Äitini oli 21-vuotias kun minä synnyin, 2 vuoden päästä tuli pikkuveli ja äidin ollessa 28 syntyi pikkusisko. Eli nuorinkin sisaruksistani on nyt jo 23, mutta muistan hyvin kun vanhemmat tekivät vuorotyötä, minä olin huolehtimassa nuoremmista joskus iltaisin. Hmmm... en ainakaan äipän jalanjäljissä kulje tuon lastentekoiän suhteen. [:D]

Ilona3: kuumeillaan vaan! [:)]

heidikki: sinullahan onkin melko samanlainen tilanne kuin minulla. [;)]  Tosin mulla ei ole ollut hormonaalista ehkäisyä käytössä moneen vuoteen ja nyt jätettiin kondomi pois. Täälläkin jännätään seuraavat kaksi viikkoa, tuleeko menkat... Toivotaan, ettei kummallekaan meistä tule! [:D] Kesävauva haaveissa, kyllä! Omilla sisaruksillani ei ole vielä lapsia, mutta miehen sisko sai vauvan pari kuukautta sitten ja muutenkin on suvussa viime aikoina vauvauutisia tullut aika tiuhaan tahtiin. Tuota ovulaatiotestiä en muuten ole kokeillut vielä, ajattelin ottaa käyttöön ehkä, jos ei ala pariin kuukauteen mitään kuulumaan.
 
Moi!

Täällä ikää 32 vuotta, mieheni on saman ikäinen ja tytär kohta 4kk. Itse olen tyytyväinen elämääni juuri nyt ja vauva tuli juuri oikeaan aikaan. Tosin vauvakuumetta olen potenut jo nelisen vuotta[:)]. Mieheni ei ollut halukas isäksi vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt on tyttärestään onnesta soikeana. Ehkä se, että melkein kaikilla ystävillä on lapsia on helpottanut vanhemmiksi tuloa. On mukava jakaa vauva-arjen ilot ja surut ystävien kanssa, jotka ovat samassa elämäntilanteessa.
Itse en olisi ollut valmis äidiksi parikymppisenä, enkä vähän myöhemminkään. Olen iloinen, että sain elää "villiä" nuoruutta ihan tarpeeksi kauan. Sitä elämää ei enää ole tippaakaan ikävä. Nyt tärkeämpää on ihan muut asiat.
Haaveissa myös meillä 2-3 lasta, mutta olen onnellinen että olen saanut edes yhden ihanan lapsen.
 
NYMERIA:  joo,ois se positiivinen raskaustulos niin ihana asia. Mä päätin tikuttaa ovulaatiotesteillä kun edellisten menkkojen väli oli 5 viikkoa. Taisi olla kierto sekaisin kun lopetin ehkäisylaastarin.Se oli käytössä 5 kuukautta. ajattelin,että vois tärpätä kun pelkäsin että jos nytkin menkat jotenkin venahtaa...
nyt sitten vaan jännäillään...=)
toivottavasti vaan osais ottaa nää pari viikkoa rennosti. Toivoinkin että raskauden oireet vois tuntea jos tärppää mutta se taitaa olla aika yksilöllistä...
Toivottavasti ois vahvasti plussaa molemmilla=)
 
Mä oon kans 30, mies on pari vuotta nuorempi. Heivasin pillerit mäkeen keväällä, joten yritys aloitettiin vielä alle kolmikymppisenä, heh. Itsellä on kans ollut tuo täältä jo tuttu tilanne, vasta nyt on oikea mies löytynyt, aikaisemmat on olleet aika hankalia tapauksia eikä käynyt mielen vieressäkään alkaa niiden kanssa lapsen tekoon... Eikä kyllä oikeastaan ole 'kuumetta' ollut itselläkään aikaisemmin, vasta nyt kun tuntuu että muutenkin on elämä nyt mallillaan [:)] Eikä ainakaan tartte sen kolmen- tai neljänkympin kriisissä alkaa elämään uudestaan hurjaa nuoruutta, kun kerkesi vilestää yhden ihmisen tarpeiksi [8D] Kai tässä vielä kerkeää niitä lapsiakin, kun mulla olis haaveissa 3-4, mies ei oo ihan niin innokas, tahtois mieluummin 2-3, ne kun vielä mahtuu normaaliin autoon kerralla... [:D]
 
Heh, mulla onkin ihan päinvastainen tilanne kuin monella muulla tässä ketjussa, että tosiaan kohta 10 vuotta ollaan miehen kanssa jo yhdessä oltu. Onhan miulla vauvakuumetta pukannut jo monen vuoden ajan, mutta aika ei vaan ole ollut sopiva. Tosin, jos sitä aikaa jää odottelemaan liian pitkälle, niin ei se sopiva aika tule koskaan. No, eipähän nyt tosiaan ainakaan tarvitse haikailla nuoruusvuosien perään, kun ne on eletty täysillä. Ja tässä en tarkoita, että nuoret äidit nyt olisivat menettäneet jotain, mulle tämä vaan sopii paremmin.

Meillä on nyt semmoinen tilanne, että miehellä on vakituinen työ, mulla ei ole työtä tällä hetkellä ollenkaan. Ja vaikuttaa tämän maan taloustilanne sellaiselta, ettei ihan heti tulekaan. Varsinkaan täällä päin Suomea. Mutta enää ei jäädä odottamaan sen takia, että mulla ei ole nyt työtä. Moni on mulle sanonutkin, että työtä ehdit tekemään vielä kymmenet vuodet, mutta lastensaanti onkin sitten eri juttu. Niinpä. Mies muuten sanoi silloin seurustelun alkuvaiheessa kakskymppisenä, ettei halua koskaan naimisiin eikä lapsia. Silloin ajattelin, että kunhan tuosta vielä kasvaa... Ja kasvoihan se. [:D]
 
Heippa!

Me ollaan täällä molemmat tänä vuonna 24-vuotta täyttäviä. Mies on täyttänyt jo ja minä kohta. Muuten elämäntilanne on sellainen, että olen viimeistä vuotta koulussa(jälleen, mutta tämä on nyt se minun ala! :)), eli valmistun toukokuussa. Miehellä on vakituinen työpaikka, minä olen koulun ohella töissä, mutta tällähetkellä vielä ainakin sellaisessa, mikä ei ole omaa alaa jatkossa.
Meillä vauva-ajatusta on siivittänyt eteenpäin tuo minun syövän esiaste kohdunkaulalla. En halua odotella vielä vuosikausia, että josko sitten minullakin olisi vakityö jne, kun jos ei sitten enää onnistukaan! Etenkin kun on mies kainalossa kenen kanssa lapsia haluan. Minulle on aina ollut selvää lapsien haluaminen, ja nyt kun tämä kroppa meinaa säikytellä noilla ikävillä muutoksilla, en halua enää riskeerata lisää lastensaantia odottamalla.
 
Moi!

Minä olen yli kolmekymppinen ja mies reippaasti vanhempi. Minulla ei ole ennestään muksuja. Kymmenen vuotta ollaan punkattu yhdessä ja alunperin sovittiin, että lapsia ei tehdä. Niin se vain mieli muuttuu! Nyt ollaan kohta vuosi yritetty, yksi keskenmeno on ollut. Toivo alkaa jo pikkasen hiipua, mutta kyllä se kummasti piristää kun lukee täältä raskautumisuutisia =)

Eve
 
Heippa!
Mä oon 21v. ja mies on 22v. . Pillerit lopetin keväällä ja nyt on 3 yk menossa. Viikon verran oon haamuja saanu raskaustestiin mutta eipä ne oo tummunu yhtään[&:] Mulla on vakituinen työ ja mies hakee töitä. Meillä on niin hyvä tilanne että asutaan maatilalla eikä meillä oo velkaa ollenkaan[:)] Joten raha puolella ei onneksi ole ongelmia paitsi että miehen pitäis niitä töitä saada. Niin ja ollaan oltu 5 vuotta yhdessä.
Onnea meille kaikille[:D]
 
itsellä ikää löytyy pian se 23 vuotta, mies on jo sen täyttänyt.
Eli siis vuosimallia 1986 molemmat ollaan.
Esikoista yritetään, yritystä takana vuosi josta tuloksena keskenmeno toukokuussa.
Yhdessä ollaan oltu päälle viisi vuotta, joista reipas vuosi naimisissa.
Asutaan vuokralla kaupungissa, haaveena ostaa oma talo kun valmistutaan molemmat.
Opiskelijoita siis.
Opintojen ohella mies käy töissä joten rahallisesti pärjättäisiin vauvankin kanssa kyllä.
 
mikä ikä!mä olen neljän lapsen nuori äiti,elokuussa tuli täyteen 34, mieheni on 10 vuotta vanhempi.vanhin on 16,sitten on 7v.5v. ja nuorin 2v.ja nyt sitten odotan viidettä lasta,jos hyvin käy.tämä on meidän 13 raskaus joten en leiju vielä pilvissä.mutta jos sitten vois vähän juhlia kun on käyny ultras.sitä ei vaan usko kun tekee testin.testi on monta viikkoa kaapissa ja sitä käydään vuoron perää tiiraamassa että se kaski viivaa on siellä[:D]
mutta tiesin sen jo ennen kuin edes tein testin mutta onhan se varmistettava[:D]
 
Voi tytöt!

Kyllä tähän elämään ja naisen elämään mahtuu. Meitä on niin moneksi ja jokaikisellä varmasti se ihan oikea aika saada lapsia. Tyhjän sylin itku ei katso koskaan ikää eikä kelloa. Ja sille itkulle ei lohduttajaa löydy. Rakkauden hedelmäksi mekin tätä omaamme kutsutaan. Ja isoäitini,10 lasta synnnyttäneenä, muisti sanoa jokaisen lapsen tuovan oman leipänsä tullessaan. Oli lama, työtä tai ei.

undulaatille sympatiat. Oma esikoiseni syntyi pariviikkoa ennenkuin itse täytin 20v. Siitä on jokunen vuosi vierähtänyt. Äitiyspakkaus oli silloin sinisenharmaa...
Ja ginessa! Jee, sait valtaisat aploodit!

Paljastetaanko: oma sarjani -86,-88, -89, -93. keskenmenoja ,-06, -07 ja nyt ihana raskausviikko pian
vaihtuu 30:een. Elämä on uutta ja ihanaa, jokapäivä.

Jos luoja tälle uudelle pienokaiselle antaa vielä pikkusiskon/veljen, otetaan vastaan!

Jos joku nyt pökertyi tätä lukiessa, niin avatkaa ikkunat ja hengittäkää rauhallisesti syvään. Onnea kaikille omissa maailmoissanne ja unelmienne täyttymisissä!
 
Takaisin
Top