Syksyn höpinät

Emeliiiee

Näppärä viestien naputtelija
Tammikuunmammat 2016
Toukomammat 2018
Perustin tämmöisen ketjun kaikelle yleiselle höpinälle. :) monesti tullut joitain yleisiä asioita mieleen, mutta ne ei ole vaan sopinut minkään otsikon alle, ja siksi jäänyt kirjoittamatta.

Myös 2016 ryhmässä oli joka kuukausi vaihtuva höpinäketju (kun ketjut kasvoivat viestimääriltään niin isoiksi, joku teki aina uuden) :)
 
Aloitan nyt itse aiheella, mikä on mietityttänyt jo ennen plussausta.

Minulla on hyvä ja suht läheinen ystävä, joka on yrittänyt raskautua miehensä kanssa jo yli 1,5v. He käyvät nyt hoidoissa ja kaikki tutkimukset ym. on tehty.

Mietin jatkuvasti miten sitten aikanaan kertoisin hänelle. Tiedän, että se ei ole heidän onnistumiseen mitenkään vaikuttava asia, että raskauduin nopeasti, mutta silti. Hän siis on ainoa ystäväni kuka tiesi meidän näyttävän vihreää valoa toiselle.

En halua missään nimessä mitenkään hehkuttaa asiaa, mutta toisaalta tuntuu ehkä hassulta ohimennen vain mainita asiasta ja tyyliin vaihtaa puheenaihetta, koska sekin tuntuu häntä kohtaan väärältä.

Murehdin pääni puhki tästä asiasta. Jos tässä kaikki menee hyvin ja ultrassa näkyy pieni ym. niin tarkoitus olisi kertoa hänelle varmaankin vkolla 10-12, koska näemme isommassa porukassa tuon jälkeen, jossa varmasti joudun kertomaan tilanteestani (miksi en ota viiniä ja kuohuvaa). Haluan kertoa hänelle ensin ennen tätä ryhmätapaamista.

Äh. Jos on jotain neuvoja, ne otetaan mielellään vastaan. Toisaalta, ei siinä varmaan ole muuta kuin kertoa asia liikaa hehkuttamatta ja tekemättä siitä numeroa (mikä ei muutenkaan ole minun tapaista) :happy:
 
Heippa! Kiva kun ajattelet ystävääsi, itse oon kokenu pitkään lapsettomuutta ja kyllä raskausuutiset tuntui aina, kirpasi että miks muilla onnistaa. Mutta pahinta mitä voi tehdä, on salailu. On hirveää arvella jonkun olevan raskaana ja muiden vihjailevan siitä, mutta kukaan ei sano suoraan. Ja saa siitä olla iloinen, mutta muistaa kysyä myös miltä toisesta asia tuntuu. Musta on ollu ihan kiva saada vaik henk koht viesti et haluan sulle kertoa, että ootan vauvaa. Sitte on pystyny jo sulattelee sitä ku näkee tän tyypin. Joskus on ollu tosi vaikea onnitella, kun itellä alkanu vaikka menkat niin siinä sitten halailla ja yrittää hymyillä. Tärkeintä ehkä että kerrot hen koht etkä isossa joukossa ja jotenkin tuot ilmi että oot aatellu häntä. Ja kaikki kokee niin eri tavoin kuitenkin!
 
Kiitos vastauksesta ja mielipiteistä SofiasK :)

Salailu on poissuljettu vaihtoehto. Olisi tosiaan todella kurjaa :sad001 Ehdottomasti haluan kertoa ystävälleni henk.koht ja ennen porukalla tapaamista. Toki odotan kertomista siihen saakka, kunnes itsellä varmistuu tieto että pienellä kaikki hyvin ja sykkeet näkyy ym.

Tuo oli hyvä pointti tuo viestin laittaminenkin, siinä hän kerkeäisi vähän sulattelemaan sitä ennen kuin nähdään kaksin? Hän tulee tod.näk.olemaan ensimmäinen ystävistä, kuka kuulee tämän.

Itse toivon niin koko sydämestäni heille plussaa ja onnistumista ja siksi jotenkin tuntuukin niin hurjan vaikealta kertoa tästä. Varsinkin kun itse ennen ensimmäistä lastani olin saanut suht varhaisen keskenmenon, ja silloin tuntui jopa Ruotsin kuninkaallisten raskausuutiset pahalta.
Tässä tapauksessa kun heillä on ollut pitkä taival hedelmöityshoitoja ym. takana, niin tuntuu jotenkin pahalta hänen puolestaan jo valmiiksi kertominen :sad001

Jospa olisikin häntä kohtaan mukavampaa saada tieto viestillä pari pv ennen kahdenkeskistä näkemistä, niin saisi rauhassa kokea tunteet mitkä mahd. nousee pintaan. Ihanin juttu olisikin, jos hänelläkin olisi ilouutisia. Pitää toivoa peukut ja varpaa pystyssä :Heartbigred
 
Juu komppaan kans et kerro viestillä tai sit ihan rauhas kaksistaan, mut jotenkin varovasti.
Itsellä meni täydellisesti hermo erääseen entiseen "ystävääni" kun no.. Hän hankki abortin miehensä kans tammikuussa, "en voi/halua lasta tämän miehen kanssa". Olin hänen tukenaan abortti hetkellä jne, itse olin sillon ihan raskauden ekoilla viikoilla. No, kun tuo raskaus sit meni kesken, oletin et saisin tukea tältä kyseiseltä "ystävältä". No yksi voivottelu viesti tuli, ja sit "Tiiätkö pakko kertoa, oon taas raskaana (samalle miehelle ja jota välil juossu lukkojen taa piiloo ettei sais nyrkistä), tää on niin ihanaa, kaikki on nyt hyvin, me ollaan miehen kans niin onnellisia!".
Tuon viestin jälkeen tosiaan itsestä tuntu niin v***uuntuneelta, et miks meil meni kesken ja tuo nyt on taas raskaana vaik vast abortin teki samassa tilanteessa. Tuon jälkeen en oo kyseiseen ihmiseen ollu missään tekemisissä, just sen takia kun hän ei yhtään ajatellu miltä musta tuntuu vaan hehkutti vain itseään.

Joten, kun laitat viestiä tai ehkä kerrot kaksistaan jossain, toki voit iloita siitä sanoillas, mut muistathan et tuolle ystävällesi se voi aluksi olla järkytys "miksei meillä onnistu" mut sit kyllä varmasti sit onnittelee ja iloitsee kun hän on siihen valmis. Ja voithan kysyä et miltä hänestä tuntuu, se et hän huomaa et sä välität on kultaakin arvokkaampaa. :)
 
Miksiköhän preglife sovellus näyttää 5+0 ja vaun sovellus näyttää 4+6???
No sama kai se, ei niin päivän päälle ehket oo [emoji28]
 
Tulin vaan tuolta huhtikuisista huikkaamaan että huomasin saman ja se johtuu siitä että toisessa lasketaan niin että menee jotain+7->Jotain+1 ja toisessa jotain+6->Jotain+0. Varmaan joku Suomen ja muun maan laskentatavan ero :)
 
Mullakin laski eka väärin. Piti uudestaan laittaa viimeiset kuukautisen niin sitten meni oikein.
 
Meil oli kans esikoisesta kertominen vaikeeta miehen isoveljelle (ja erityisesti tämän vaimolle), heillä pitkä lapsettomuushoitotaival takana eikä raskaus yksinkertaisesti enää vaimon iän takia onnistu.

Vauvan synnyttyä saatiin niin katkera "joo onneks olkoon" tältä naiselta että teki mieli itkeä (hormonihuuruissa varsinkin..). Ei vilkassut vauvaan päinkään eikä antanut miehen veljen (siis vauvan sedän) pidellä vauvaa sylissä.

Ei ole meidän vika etteivät he voi saada lasta, minusta on täysin turhaa vihata meitä siitä hyvästä että meillä on lapsi(a). Erityisesti tämä vihanpito koskettaa miesten vanhempia, jotka eivät voi täysin rinnoin nauttia isovanhemmuudesta... etteivät vain loukkaa tämän rouvan tunteita postaamalla vauvakuvia faceen tmv.

Tottakai ymmärrän tuon valtavan pettymyksen ja olen pahoillani heidän puolestaan. Mutta...
 
Mullakin laski eka väärin. Piti uudestaan laittaa viimeiset kuukautisen niin sitten meni oikein.

Vaikka laitoin uudestaan siihen preglifeen menkkojen alkamispäivän niin edelleen laskee että la ois 30.5 ja oisi päivän edempänä viikoissa.
Olkoon. Vau-sovellus kuitenkin enemmän käytössä niin joutaa poistaa toinen. :)
 
Preglife anto mulle eri lasketun ajan ensin, sitte laitoin lasketun ajan mukaan nii antaa viikot niin miten oon ite laskenu. :)
 
Meil oli kans esikoisesta kertominen vaikeeta miehen isoveljelle (ja erityisesti tämän vaimolle), heillä pitkä lapsettomuushoitotaival takana eikä raskaus yksinkertaisesti enää vaimon iän takia onnistu.

Vauvan synnyttyä saatiin niin katkera "joo onneks olkoon" tältä naiselta että teki mieli itkeä (hormonihuuruissa varsinkin..). Ei vilkassut vauvaan päinkään eikä antanut miehen veljen (siis vauvan sedän) pidellä vauvaa sylissä.

Ei ole meidän vika etteivät he voi saada lasta, minusta on täysin turhaa vihata meitä siitä hyvästä että meillä on lapsi(a). Erityisesti tämä vihanpito koskettaa miesten vanhempia, jotka eivät voi täysin rinnoin nauttia isovanhemmuudesta... etteivät vain loukkaa tämän rouvan tunteita postaamalla vauvakuvia faceen tmv.

Tottakai ymmärrän tuon valtavan pettymyksen ja olen pahoillani heidän puolestaan. Mutta...
Kukaan ei voi ymmärtää jos ei ole ollut samassa tilanteessa ja mua ainakin loukkaa jos sanoo että ymmärtää. Ei kannata ikinä tehdä sitä virhettä että sanoo kyseiselle henkilölle ymmärtävänsä...

Mä ymmärrän täysin tän rouvan käytöksen. Menetyksen jälkeen käy monia tunteita läpi, eikä niille voi mitään. Jos tilanne on ettei pääse ns. poistumaan tilanteesta, niin uskon että viha ja katkeruus nousevat päällimmäisenä pintaan. Viha tuskin on henkilökohtaista, uskon että hän tuntee samoin useita lapsiperheitä kohtaa. Tietysti on hankalaa jos olette paljon tekemisissä. Aika yleensä auttaa ettei tunnu enää niin pahalta. Mulla nousi ensimmäisenä tunteena viha pintaan kun työkaveri tuli kahden lapsensa kanssa töissä käymään, kuopus oli parin kuukauden ikäinen. Mietin mielessäni että mitä v****a onko tuonkin pakko tänne tulla. Vaikka en kyseistä henkilöä enkä hänen perhettään vihaa, tuntui tilanne epäreilulta, kun meille ei edes yhtä lasta oltu kotiin asti suotu. Onneksi mulla oli sen verran kiire töissä, ettei tarvinnut häntä nähdä sen enempää silloin. Mulla henkilökohtaisesti vaikeampaa oli jos joillekin suotiin useampia lapsia, joillain tapaa yhden lapsen perheet ei saaneet samaa tunnetta aikaiseksi.

Olen pahoillani jos tämä jotakuta loukkaa, mutta uskon etten ole ainoa joka näin on joskus tuntenut. :) Jos aihe kiinnostaa niin aiheesta löytyy paljon kirjallisuutta ja voi edes yrittää ymmärtää mitä jotkut joutuvat käymään läpi.
 
Moikka taas pitkästä aikaa :) en oo ehtinyt enkä jaksanut pitkään aikaan tänne mitään kirjoitella, väsymys kun ollu välillä niin valtava. Mutta mulla tänään siis semmonen päivä et lapset hoidossa ja itse vietän ylitöitten takia ansaittua vapaapäivää :happy: äsken sattumoisin tapasin hyvän ystäväni kaupungilla ja kävimme kaakaolla samantien. Kävin moikkaamassa kaveriani hänen työpaikallaan ja kohta lähden käymään ruokakaupassa. Loppupäiväksi olisi luvassa siivoamista tai omenoiden hilloamista. Näistä asioista on hyvän ylimääräisen vapaapäivän sisältö tehty! :thumright mukavaa päivää itsekullekkin!:)
 
Ihanan energiseltä kuulostat omppu15! :) Itse koitan täällä kotona sängyssä maaten tehdä samalla töitä ja samalla röyhtäillä :eek::grin kun etoo. Nyt on kyllä pakko mennä taas syömään jotain, koska onhan edellisestä syönnistä jo 1,5h :hungover::hilarious:.
 
Joo kyl se pitää itekkin syödä vähintään 1.5h välein, ei tästä elämästä muuten mitään tuu.. katsotaan mitä tänään saadaan aikaiseksi :) vai meneekö kuiteski koko päivä täällä :joyful: ja se neuvolan kaavakekkin pitäis käydä täyttämässä....
 
"Hyvässä ystävä tunnetaan - sen ajatuksen tunnisti moni eilen tekstini luettuaan. Moni uskaltautui pohtimaan myös omaa toimintaansa toisen hyvän äärellä: miten itse olen mahtanut toimia toisia kohtaan ja miten olen eri elämänvaiheissa osannut myötäelää ilossa?

Toisen inhimillinen kohtaaminen niin ilossa kuin surussa liittyy aina voimakkaasti kykyymme kohdata itse itseämme. Moni tunnistikin, että vaikeassa elämänvaiheessa tai oman suuren surun äärellä toisen onnen jakaminen oli vaikeaa, mikä on hyvin ymmärrettävää.

Vuosia, vuosia sitten sain itse kokea ystäväni lämpimän myötäelämisen, vaikka hän itse koki samaan aikaan surua samasta tilanteesta. Odotin vauvaa, mutta ystäväni syvistä toiveistaan huolimatta ei ollut samassa tilanteessa. Hänen reaktionsa minun odotukseeni oli valtavan kaunis. Ystäväni kertoi avoimesti, että on hyvin onnellinen minun puolestani, eikä tahtoisi minulta mitään pois, mutta kertoi kokevansa samalla myös kateutta, surua ja pettymystä, ettei itse ole saman hyvän äärellä. :Heartred

Vaikka tästä keskustelusta on pitkä aika, se jätti minuun syvän vaikutuksen. Myötäeläminen toisen onnessa on ymmärrettävästi joskus syystäkin vaikeaa, mutta senkin jakaminen on suurta viisautta. On varmasti sanomattakin selvää, että koin itse tilanteessa valtavaa myötätuntoa häntä kohtaan. Osoittaa suurta vahvuutta tunnistaa omat kipunsa ja silti nähdä myös toisen näkökulma. Tänään hän on kahden lapsen äiti :Heartred

Toisen hyvä haastaa meidät monella tapaa. Sisällä voi myllertää montaakin tunnetta, mutta vahvin kenttä voittaa: Pääsekö tekojen tasolla vallalle kateus ja mitätöinti vai myötäilo ja jaettu onni? Osaisinko myötäelää omaa harmiani ja samalla toisen onnea?

Kun katselemme parisuhteitamme, perheitämme, ystäviämme ja työyhteisöjämme, mitä mahdammekaan huomata onnistumisen, menestymisen ja hyvän äärellä itsestämme ja toisistamme?

On tärkeää muistaa, että teot ratkaisevat. Kukaan meistä ei ole ajatuksenlukija. Vain sanotut sanat, tehdyt kosketukset, lähetetyt viesti ja ilmaisujen teot voivat välittää mielessä elävän myötätunnon."

Tällainen teksti oli facebookissa Lujasti lempeä sivustolla.
 
Oletteko tilanneet semmoisia isoveli/isosisko paitoja jostain? Minun tekisi mieli tilata esikoiselle semmoinen ja sen avulla kertoa uudesta tulokkaasta. Joten jos olette jostain tilanneet, niin linkkejä kehiin :)
 
Tänään tulikin sit miun kilpparikokeen vastaukset ja olipas menneet huonoks :sad001 Annosta nostettiin ja kontrolli oli laitettu vuoden päähän. Soittelin sit hoitajalle kun oon raskaana niin pitäs varmaan useemmin kontrolloida. Kunhan pääsen neuvolaan niin sovitaan siellä sitten kontrolleista paremmin. Jotenkin niin arvasin..
 
Voi apua tänään mun vauva täyttää 1-vuotta!Eihän tuo mikään kovin vauva enää oo ollu kun kävellyt jo pari kuukautta ja kovin on isoa poikaa muutenkin mutta nyt on kuitenkin vauva vuosi takana.Haikea mieli on.5-vuotiaan siskon kanssa on valmisteltu synttäreitä ja hän totesi eilen kun leivottiin hänen toiveesta pipareita pikkuveikan synttäreille että meillä ei oo sitten enää vauvaa huomenna vaan isopoika ❤️ Toivottavasti selviän jotenkin että ei menisi ihan vollottamiseksi koko juhlat..Mieltä herkistää vähän sekin kun miettii että tuleeko toukokuussa pojasta sitten isoveli,olisi kiva kun raskaus olisi pidemmällä ja ois juhlissa voitu ilmoittaa asiasta mutta nyt ei vielä uskalla.
 
Hei onko jollain teistä kotidoppler??
Itse tuli viime kkm aikaan ostettua sellainen, kun halusin varmistaa epäilykseni keskenmenosta. Nyt tuo vekotin ollu veljen kihlatulla käytössä keväästä lähtien, muttei enää kuulema olisi tarvetta kun heillä LA on joulukuussa, niin liikkeetkin tuntee jo hyvin.
Hän tosiaan sai rv9 aikaan sykkeen kuulumaan ensimmäistä kertaa ja kun se mulle huomen pitäis palautua ja silloin onkin rv9+0 niin josko sitä viitsis itsekin kokeilla. :)
Tosin tyttöä odottaessa mulla oli taaksepäin suuntautunut kohtu, joten hyvin mahdollista et viel ei mtn pystys mahan päältä kuulumaankaan.
 
Takaisin
Top