Istukan käsin irroitus

Minulla on takana kaksi raskautta ja kaksi istukka-ongelmaa. Esikoisesta istukka paineltiin lopulta ulos synnytyssalissa. Jouduin kuitenkin jälkitarkastuksen jälkeen vielä kaavintaan, siis 2kk synnytyksestä. Kaavinta oli vaikea ja jälkikäteen todettiin istukan olleen accreta. Luovutusverta tarvittiin täälläkin ja osastohoitoon päädyin.

Synnytin enkelin rv 24 toisen raskauden päätteeksi. Tällöin istukkaa yritettiin saada irtoamaan parin tunnin ajan ja lopulta tehtiin käsinirroitus synnytyssalissa. Kaavintaan päädyin kuitenkin silläkin kertaa, 5 vk synnytyksen jälkeen.

Nyt on menossa kolmas raskaus ja oletan, että istukka ei hevillä lähde tälläkään kertaa. Toivottavasti ovat kuitenkin nyt siihen varautuneita. Lisäksi sijainti on haastava, sillä istukka tulee ihan kohdunkaulan reunalle. Toiveissa olisi, että se siitä vielä nousisi (tämä siis tilanne raskauden puolivälissä). Vähän olen miettinyt, kun muutenkin on kummikätilöä ym tarjottu edellisen raskauden vuoksi, että pitäisikö tästä käydä keskustelemassa etukäteen. Jos saisi itselle tietoa siitä, että miten aikovat toimia, niin ehkä ei niin hirvittäisi etukäteen.
 
Tällä kertaa meni hommat vähän erilailla, mutta kammo jäi ...

Eli siis, 37 min lukee kolmosvaiheen kestossa, joten meinasihan siinä epätoivo jo iskeä, kun kätilö yritti painella ja kevyesti kiskoa napanuorasta, ja mitään ei tuntunut tapahtuvan. Lopulta se istukka sieltä kuitenkin ulos tuli. Olin niin onnellinen!!
Ei ollut enää kiire mihinkään. Vietettiin pari tuntia vielä synnytyshuoneessa vauvaa ihmetellen ja imettäen.

Saatiin ruokaa ja hengähtää rauhassa. suihkuun en päässyt, kun pyörrytti sen verran jaloilleen kun nousi. Ja verta lorisi jalkoja pitkin. Kätilönkin mielestä se oli kuitenkin vielä ihan normaalia.

Noh sitten siirryttiin osastolle. Mies sanoi heipat ja lähti ajelemaan kotiin. Klo 22 maissa tunsin miten verta hulahti siteisiin, housuihin, sänkyyn kaikkialle. ja paljon. Kutsuin kätilön joka paineli kohtua ja verta sen kun lorisi lisää joka painalluksella. Olo alkoi olla heikko ja tuskan hiki iski pintaan. Siinä sitten alkoi neljän hengen huoneessa minun ympärillä pyörimään kolme kätilöä ja lääkäri, joka teki päätöksen että nyt lähdetään kiireellä leikkuriin. Eli siltä leikkurilta en välttynyt tälläkään kertaa vaikka istukka irtosikin itsestään.
Itketti ja pelotti. Mieskin oli jo ehtinyt lähteä, ja vauva jäi osaston kansliaan hoidettavaksi.

Heräämökokemus sitten olikin tähän astisista kaikkein kamalin. Heräsin yskien, en saanut henkeä. Nenä oli tukossa ja henkeä en saanut vedettyä kun yskitti taukoamatta. Heräämön hoitaja yritti rauhoitella aikansa ja selitti että hengitysputki on ärsyttänyt henkitorvea ja siksi yskittää. Sain yskän seasta selvitettyä että tiedän kyllä mille se tuntuu ja että tämä on jotain pahempaa, en oikeasti saa henkeä.

Sitten alkoi hoitajakin tajuamaan. Hän puhui spasmista. Eli siis jotenkin henkitorvi painui kasaan? Sain suonensisäisesti jotain lääkettä mikä luojan kiitos vaikutti pian. Ja henki alkoi kulkea. Jäljelle jäi se kamala kurkun ärsytys joka toki vielä yskitti myös, mutta happi kulki!

Siis ne minuutit heti herättyäni oli aivan painajaista.
ja sen jälkeen aika heräämössä odotellessa osastolle vauvan luokse pääsyä tuntui myös ikuisuudelta.

Kohtuun oli siis jäänyt istukan paloja tai hyytymiä tms, jonka takia kohtu ei päässyt supistumaan normaalisti ja suonet jäivät vuotamaan. Pelkkä kaavinta ja imutyhjennys oli riittänyt supistamaan kohdun ja suonet kasaan ettei enää vuotanut..

Loppu hyvin kaikki hyvin. Mutta kylläpä tuntuu nyt että jää viimeiseksi kerraksi tämä synnytys :D
 
Voi järkytys mikä kokemus sulla taas OutoMamma:eek: hyi vee voin vaan yrittää kuvitella mikä olo ku ei saa henkeä... Mulla oli sama viimeksi kun pistettiin nukutusaine suoneen, sain siitä jonku reaktion ja aloin vaan yskiä ja yskiä ( ja mulla samana päivänä oli keuhkokuumeen viimeinen antibiootti otettu, seki tauti ehkä vaikutti, kun kukaan ei tiennyt miksi tuli sellainen reaktio), mut mä onneks simahdin sit parin sekunnin päästä ettet ehtiny edes pahasti panikoimaan vaikken saanu henkeä vedettyä. Olin kuulemma yskinyt nukutuksessa mut ei sit kerrottu kauanko. Ainakaan herätessä en enää yskinyt.

Ja kauhee tuo veren määrä ollu sulla... :hungover: muistan ite varmaa ikuisesti sen äänen kun verta pulpahtaa kohdusta kätilön painellessa. Ja se hätä mikä pikkuhiljaa alkaa hiipiä mieleen ku sitä verta vaan tuleeeeee...

Toisaalta kuitenkin ihana et sait viettääuseamman tunnin vauvan kanssa vaik sit olikin menoa. Mut varmasti oli hirveä vauvan ikävä siellä heräämössä!

Saitko tietää paljonko meni verta tällä kertaa? Huhhuh kyl sitä vaan on ainaki itellä käyny mielessä monesti et onneks eletään tätä aikaa ja Suomessa, ei ois muuten jäänyt äitiä vauvalle jäljelle...
 
No eläpä muuta.
Kammottava tietää, että ns. Luonnon armoilla meikäläinenkään ei olisi selvinnyt yhdestäkään synnytyksestä hengissä. :O

Mutta onneksi nykyään voi olla aika turvallisin mielin, taitavia ja ammattitaitoisia ihmisiä ympärillä pitämässä huolen että hengissä pysyy vaikka tulisikin mutkia matkaan. Ei se oikein auta kun luottaa siihen. Synnytystä, tai mitään muutakaan kun ei voi oikein käsikirjoittaa..

Mulla on papereihin kirjattu konaisuudessaan 2000ml vuodon määräksi. Joka on huomattavasti enemmän kun viimeksi, vaikka viimeksi sain verensiirron ja nyt en. Tätä hieman ihmettelin. :eek: Tai ei mulle ainakaan kukaan puhunut verensiirrosta eikä papereissakaan ollut mitään mainintaa. ja taisinpa heräämössä ihan kysyäkkin että sainko verta..
Ihan järkyttävä määrähän tuo on..
 
No huhhuh! On muuten ihme jos et saanu verensiirtoa! :eek: kyllähän tuolla määrällä jo maalaisjärkikin sanoo ettei sitä paljoa jäljelle jää... Mulla meni se 2100ml ja sain kaks yksikköä punasoluja ja plasmaa.

Mitattiinko sulla hb siellä?
Ja totta on et onneks on osaavaa henkilökuntaa, ei tartte olla niin peloissaan koko aika .
 
Niinpä :D
Ei se kaikki toki kerralla vuotanut, vaan sen about 3-4h sisään.. että kai siinä sitten ehti uusiutua sen verran että ei suurempaa verenhukkaa tullut kun eivät nähneet tarpeelliseksi lisäverta.

Ja hemogloniinia katsoivat kyllä joka päivä, mutta en muista mitä se oli ne ekat päivät.. kolmantena päivänä kun kotiin lähdettiin se oli jotain 74, ja oli siis noussut kuulemma "hyvin" . Oli kyllä melko väsynyt olo :D
 
OutoMamma sanoi:
Niinpä :D
Ei se kaikki toki kerralla vuotanut, vaan sen about 3-4h sisään.. että kai siinä sitten ehti uusiutua sen verran että ei suurempaa verenhukkaa tullut kun eivät nähneet tarpeelliseksi lisäverta.

Ja hemogloniinia katsoivat kyllä joka päivä, mutta en muista mitä se oli ne ekat päivät.. kolmantena päivänä kun kotiin lähdettiin se oli jotain 74, ja oli siis noussut kuulemma "hyvin" . Oli kyllä melko väsynyt olo :D
Click to expand...

No just, mitähän se hb on sulla sit aluksi ollut...:eek::rolleyes:
Mulla oli jo kotiinlähtöpäivänä muistaakseni 97 hemppa ja nousi tosi nopeesti ku eka neuvolassa katottiin. Plus mulle vielä tarjottiin et jos heikottaa niin voidaan antaa lisää verta. Olihan se ylösnousu vuodelevon jälkeen jännää, hoitajaa pyöri kattoo etten kupsahda mut pyh, oli niiiiin kevyt olo ilman mahaa et ihan leijuin :grin toisaalta sekin oli saattoi johtua lääkkeistä... On vissiin aika sairaala/lääkärikohtaista sitten.
Mulla oli muuten aika tropit sairaala-ajan, miten oliko sulla kohtu kipeä operaation jälkeen?
 
Itsellä vauva syntyi 32+6 ja siinä ja siinä oli ettei istukkaa irroitettu leikkurissa, puoli tuntia meni niin istukka irtosi. Tipassa meni täysillä oksitosiinia, kätilö paineli alavatsaa tosi kovaa ja välillä otin ilokaasua kun sattui. Irtosi lopulta, repaleisena tosin. Jälkivuodossa oli pitkään hyytymiä repaleisuudesta johtuen, samoin ensimmäisissä menkoissa. Uskoakseni ennenaikainen synnytys oli syynä siihen ettei istukka meinannut irrota. Muutoin synnytys oli nopea, 1 h 15 min josta tosiaan puoli tuntia meni jälkeisissä.
 
Minnie89 sanoi:
No just, mitähän se hb on sulla sit aluksi ollut...:eek::rolleyes:
Mulla oli jo kotiinlähtöpäivänä muistaakseni 97 hemppa ja nousi tosi nopeesti ku eka neuvolassa katottiin. Plus mulle vielä tarjottiin et jos heikottaa niin voidaan antaa lisää verta. Olihan se ylösnousu vuodelevon jälkeen jännää, hoitajaa pyöri kattoo etten kupsahda mut pyh, oli niiiiin kevyt olo ilman mahaa et ihan leijuin :grin toisaalta sekin oli saattoi johtua lääkkeistä... On vissiin aika sairaala/lääkärikohtaista sitten.
Mulla oli muuten aika tropit sairaala-ajan, miten oliko sulla kohtu kipeä operaation jälkeen?
Click to expand...

No joo en tiedä mitä lie on ollut lukemat sillon alussa.. :D en mie ekana päivänä yksin saanut kulkea enkä suihkussakaan käydä ilman hoitajaa.. sen verran epävarmaa oli tolpillaan pysyminen. :D
Mutta istutellaan ei ollut mitään muuta kun vaan se väsymys..

Mulla ei ollut kohtu kipeä operoinnin jälkeen, eikä muutenkaan kipuja siellä alhaalla.. siis edellisissä synnytyksissä välilihaa leikattiin ja tikattiin ja paraneminen oli kipeää ja hidasta. Nyt olikin ihan ihme ja kumma kun alapää ei ollut yhtään kipeä. Pystyi istumaan ja olemaan ihan normaalisti. :D Jälkisupistuksiakaan ei tuntunut juuri yhtään. Mietin että olisko se johtunut siitä kun kohtu tyhjennettiin niin perusteellisesti siellä kaavinnassa.

Ainut syy miksi synnytyksen jälkeen jouduin särkylääkettä ottamaan oli sen hengitysputken ja spasmin jälkeiset kivut kurkussa/nielussa ja kaula ja niska oli kans järkyttävän kipeät.. sitä kipua mietin että mistä johtui.. liekkö sillon nukutuksen aikana kun ovat nostaneet toiselle sängylle niin retkauttaneet miun niskat.. sille se nimittäin se kipu tuntui :D
Huhhuh.. ei kivoja muistoja..
 
Mulla syntyi esikoinen 35+5 viikolla synnytyksen kestettyä noin 5 tuntia ja vauva vietiin keskosena tarkastukseen heti synnyttyään. Mieheni lähti tietysti vauvan mukaan ja minä jäin saliin kätilön kanssa, joka paineli mahaa, jotta istukka saataisiin ulos. Se sattui aikalailla, minulle ei ehditty antaa synnytyksen kivunlievitykseen muuta kuin yksi piikki, jonka vaikutus ehti haihtua ponnistusvaiheeseen mennessä. Kätilön painellessa mahaa jossakin vaiheessa hulahti verta noin litran verran ja seuraavilla painalluksilla sitä tuli vain lisää. Menetin verta yhteensä 2,2 litraa, jolloin minut kiikutettiin todella kiireellä leikkaussaliin istukan käsipoistoon. Vauva syntyi illalla klo 23 ja heräsin heräämössä vasta aamulla seitsemän maissa. Kaiken lisäksi maksimimäärä kipulääkkeitä ei auttanut, totesin vaan heräämön väelle, että viis niistä, nyt pitää päästä vauvan luo.
Koko juttu tuli niin nopeasti, että itse ei ehtinyt edes hirveästi säikähtää, vasta jälkikäteen tajusi, muten vqkavasta tilanteesta oli kyse. Onneksi synnytys tapahtui sairaalassa ja osaavien käsien ympäröimänä, siitä ei voi olla kuin kiitollinen. Nyt toista odottaessa hieman hirvittää, toistuuko sama.
 
Minä sain tämän toisen lapsen tammikuussa ja jouduinpa jälleeen leikkuriin istukan kösinirroitukseen. Tällä kertaa olin lapsen synnyttyä paljon pirteämpi kuin viimeksi ( olihan ponnistusvaaihe vaan 6min sen edellisen 40min sijaan) ja kätilön ja lääkärin kysellessä mikä olis fiilis jos lähdettäis leikkuriin olin vaaan että mikäs siinä. Nauroivat että mulla on nyt vaan tälläinen tapa, että leikkurin kautta. Tällä kertaa minua ei nukutettu. Laitettiin vaan spinaali ja verho eteen. Kuulin kaiken mitä siellä touhutttiin mutta tuntuma oli sellainen niinku olis vaan tyyliin silitelty. Verta menetin paljon vähemmän kuin ekalla kerralla.
 
Minulla jäi avautumis- ja ponnistusvaiheesta ihan ok fiilis, mutta tuntuu että istukka sitten muutti koko synnytyksen kurjaksi kokemukseksi.

Olin ensin synnytyssalissa tunnin paineltavana oksitosiinin avulla, jonka jälkeen siirrettiin leikkaussaliin Nalador-infuusion tuella painettavaksi. Istukka ei lähtenyt silloinkaan, joten lopulta päädyttiin käsin irroitukseen. Pyysin muuten nähdä istukan sen jälkeen. Oli todella kamalan näköinen, muistutti enemmänkin palapaistin kuin ehjä hyvä istukka. Oli tuskaista olla heräämössä odottamassa, kun en ollut nähnyt vauvasta mitään muuta kuin siniset jalat kesken synnytyksen. Onneksi sentään keskolasta lähettivät terveisiä, että on elossa ja ihan vakaassa tilassa. Huikeata miten pieni asia hoitohenkilökunnalle oli lähettää ne terveiset, mutta miten valtavan tärkeää se minulle oli. Vaikka repesin synnytyksessä oli kipu alhaalla huomattavasti pienempi kuin kipu mustelmaisessa vatsassa.

Valitettavasti istukkaepisodi ei jäänyt siihen. Kuukauden päästä synnytyksestä istuin kotona pumppaamassa maitoa, kun housut kastuivat läpimäriksi verestä. Jouduin uudelleen kaavintaan, joka onneksi tällä kertaa tehtiin nukutuksessa.

Nyt ahdistaa ajatus, että kuinka todennäköisesti sitten seuraavassakin synnytyksessä tulee ongelmia istukan kanssa. Tosi kurja lukea että jotkut täällä ovat joutuneet uudessakin raskaudessa irrotukseen, eli ilmeisesti ei ole aivan turha pelko.
 
Jos yhtään tuo toivoa toisille, niin tämän kakkosen kanssa istukka irtosi oikein hienosti! Minulle laitettiin heti vauvan synnyttyä oksitosiini varmuuden vuoksi tippumaan ja istukka tuli hyvin ja kokonaisena luonnollisesti.

Mutta repeämän takia joutui sit kuitenkin leikkurin kautta kiertämään. Tulipaan sitten tällä tapaa spinaalipuudutuskin testattua kun ei kummassakaan synnytyksessä ole keretty puudutuksilla tai lääkkeillä hifistelemään.
 
Takaisin
Top