Vauvakuume, miten saisi sen tarttumaan miehellekin...?

Olin kyllä, sanoin joskus että ainakin yksi lapsi mun on elämässäni SAATAVA ja raskausaika oli niin hirveä (henkisesti) että vannoin sen jäävän viimeiseksi :D mutta eipä sitä osannut arvata kuinka jotain ihmistä voi rakastaa näin paljon, kuinka tuota pientä haluaa suojella ja kaitsia - pitää huolta että hän saa hyvän elämän.. Oh tsiisus menipä kliseiseksi, mutta niin suuret on tunteet lasta kohtaan :rolleyes: miksi siis "rangaista" toista sillä että jää ainokaiseksi:sad001
Moni ainoa lapsi on sanonut että ei haittaa olla ainoa mutta vielä useampi on ollut sitä mieltä että sisarus olisi rikastuttanut elämää suuresti:angelic: ja siis, ei lasta sen takia että eka tarvii kaverin vaan sen takia että minulla on tarve saada lapsi. Tuntuu vajaalta jotenkin tämä perhe vaikka oikein hyvä on näinkin:shy:
 
Loogiselta tuntuu, että se on eron paikka. Mutta onhan tuo kaikinpuolin hyvä ja hieno mies , kukaan ei ole täydellinen tietenkään.:shy:
Ainoa ratkaisu kai on vaan odottaa (vihaan odottamista , oli kyse mistä tahansa!:hilarious:) ja jos ajan kanssa mies ei myönny ja itsellä yhä tarve lapselle niin erotahan siinä täytyy. Hedelmällisiä vuosia on kuitenkin vielä aika monta jäljellä (koputan puuta) :wacky:
 
Niin se varmasti menee. Kamppailen ihan saman asian kanssa ja ikä painaa jo. :-( Tämän vuoden aikana ratkaisu on tehtävä. Harmittaa, että tämä asia varjostaa meidän vauva-aikaa.
 
Hmm en tiedä kuvittelenko vaan, mutta miehen puheista voisi päätellä että hän on miettinyt mahdollista toista lasta?? :eek: niinkuin tollain hypoteettisesti :D mutta yhä kokee toisen lapsen vievän liikaa itseltä pois.. Huoh! Ehkä se tästä??:banghead:
 
Meillä on joskus samoin, että se voi olla puheissa "jos meillä olisi toinen...". Ei sitten kuitenkaan halua. :-(
 
Hei!

Halusin tulla kommentoimaan ja kertomaan oman kantani

Meillä mies on aina ollut samalla kantilla kanssani, haluttiin iso perhe ja neljä ihanaa lasta saimmekin siis nyt olisi haaveissa viides ja olen saanut miehen suostumaan vielä tähän yhteen... No täytyy myöntää eihän se helppoa ollut mutta kerroin hänelle yksi Ilta rehellisesti tunteistani ja että haluan rakas vielä yhden lapsen haluan kokea vielä raskauden ihanuuden, sanoin myös että hän on loistoisä:hug003 Tämä pieni mielistely toimi kohdallani, mutta toisaalta ehkä mieheni ei vaan osaa kieltää minulta mitään :shy:

Miehiä varmasti riittää moneen junaan ja joidenkin päätä ei käännetä sitten millään, mutta yrittää vaan rauhallisesti ja rehellisesti kertoa omat tunteensa hän on rakas miehesi ja varmasti ymmärtää sinua ja haluaa että olet onnellinen sitähän se rakkaus on. ❤️ Eipä siinä ainakaan mitään menetä

Kirjoittelen aktiivisemmin tuolla raskaaksi 2016 puolella ja meillä tosiaan alkaa viidennen lapsen yritys huhtikuussa :blob9

T. Enisa
 
Muokattu viimeksi:
Täälläkin nyt kovasti mietitään miten miehen pään saisi käännettyä. Meillä on nyt 5v poika, joka on kehitysvammainen ja tuo omat haasteensa arkeen. Ennen ensimmäistä lasta pehmittelin miestä vuosia ennen kuin hän oli tähän valmis. Kun poika oli noin puolivuotias, puhuimme että haluamme toisen lapsen pikaisesti. Poika oli helppo vauva ja vielä tuolloin emme tienneet että mikään on vialla. Vähitellen ajatus toisesta lapsesta unohtui, kun poika ei kehittynytkään ja vielä kolmevuotiaanakin valvoi yöt, ei kävellyt jne.
Edelleen meillä arki aika rankkaa, mutta itselleni on nyt vuoden sisään iskenyt hirveä vauvakuume. Mies sanoo ettei tiedä haluaako enää ikinä lapsia, eikä aiheesta halua juuri puhua. Ikää meille tulee kuitenkin kokoajan lisää ja näin ollen riski toiseen ei-terveeseen lapseen kasvaa.
Millähän ilveellä sitä saisi tuon miehen miettimään asiaa/puhumaan tästä?! Jotenkin ymmärrän häntä täysin, mutta kun oma sydän sanoo jotain ihan muuta..
 
Nanna, ikävää että sielläkin on miehellä tuo kanta toiseen lapseen :sad001 eihän se meinaa että toiselle lapselle tulisi kehitysvamma vaikka ensimmäisellä on? Ellei se ole periytyvä?

Oon kirjottanu tähän ketjuun ekaa kertaa n. 5kk sitten, miehen mielipide ei oo muuttunu mihinkään :shifty: jossain vaiheessa jo sanoin että laitetaan lusikat jakoon jos ei kerran toista lasta halua , koska minä haluan! Tässä viiden kuukauden aikana on sydäntä särkenyt, vauvakuume on välissä laskenut nolliin ja noussut uudestaan. Oon epäröinyt taloudelliselta kannalta katsottuna että onko varaa toiseen, epäröinyt myös omaa jaksamista :shy: lopulta ajatukset on päätyneet aina samaan, kyllä se toinen lapsi tähän perheeseen mahtuisi, kuuluisi.
Periaatteessa tärkeintä ois saada toinen ennen kuin ensimmäinen täyttää 3, muuten menee talous turhan tiukille kun mammaraha laskisi.. mutta 2 vuoden ikäero ois kivempi:angelic: (eihän sitä toista noin vaan tehdä aikataulutettuna, mutta unelmoida voi, eikö:joyful:).. noh, jatketaan odottelua.:dead:
 
Periytyvyydestä ei ole meillä mitään varmaa tietoa kun vamman aiheuttajaa ei olla ikinä löydetty. Perinnöllisyyslääkärin veikkaus oli että pitäisi olla max. 10% mahdollisuus että toisella lapsella olisi sama, mutta mahdollisuus on silti olemassa. Enemmänkin meitä tässä tilanteessa mietityttää miten se arki sujuisi kun meillä on kotona "iso vauva" (ei ole missään asiassa omatoiminen, syötettävä, vaipoissa, ei puhu jne). Itse olen nyt tullut siihen tulokseen että kyllä tässä silti arkea jaksettaisi pyörittää vaikka toinen lapsi tähän tulisikin, mies ei tästä taida olla ihan niin varma.

Itsekin mm. tämän takia olen jo vuosi sitten meinannut lähteä, mutta silloin kuume hellitti. Nyt se vaan on tullut takaisin kovempana kuin koskaan esikoisen syntymän jälkeen :sad001
 
Kuulostaa tosi kinkkiseltä tuo, että joutuu miehen kanssa vääntämään lapsiluvusta. Meillä ensimmäisen kanssa ollut aika haasteellista ja nyt alkaa helpottaa kun vauva on 9kk. Itsellä on varmaan joku krooninen vauvakuume vaikka kirosin ne yöt kun vauva ei nukkunut. Huom. mies nukkuu edelleen sohvalla. Annan vinkin, että ei varmaan kannata sellaisen yön jälkeen ehdottaa vauvahaaveista jos on rankempi jakso vauvan hoidossa. Kaverini asuu uusioperheessä ja hänellä on uusi mies ja pari "uutta" lasta omien parin lisäksi. Kaveri haluaisi lisää biologisia lapsia mutta tää mies ei. Ovat järkeilleet, että lapsille voisi tulla eriarvoisuutta. Kun toiset lapset ovat kuitenkin pois vuoroviikoin. Jos ymmärsitte yhtään pointtia. Itse en voisi niin ajatella. Haluan elää niin, että vanhana voin olla tyytyväinen päätöksiini. Mun mielestä lapsiluvunkin kanssa kannataa kuunnella sydäntään.
 
Kyllä tää arki lapsen kanssa on helpottunut aivan älyttömästi ajan kanssa. Tyttö nyt 11kk, öisin vielä 1-2 herätystä. Tosin päiväkotirumba ja molempien työskentely elokuun lopusta eteenpäin tuo uutta haastetta - olen kyllä optimistisin mielin asian suhteen, paitsi aamuvuorojen vienti.. jaiks! :D

on sitä tullut mietittyä että mitäs sitten jos toinen raskaus olis yhtä inhottava ku ensimmäinen: väsymys ja loppuraskauden kivut, unohtamatta nivelien kuntoa (nilkat ja ranteet ihan rikki).. mutta raskausaika on sen 40-42vkoa ja vauvavuosi päälle, lyhyt aika loppuelämästä ja samanlailla ajattelen ku säkin jenkkipentu, että vanhana en halua katua etten saanutkaan enempää lapsia :sour:
 
Heipä hei kaikille :love017:love017:love017
Tosiaan täällä samaisia aatoksia monien kanssa. Meillä oli alusta alkaen minun puolelta selvää että haluan ison perheen, jos vain se on mahdollista. Nyt 3 lapsen jälkeen ei miestä innosta ollenkaan ja itseasiassa edellisen kanssa oli jo pientä kinastelua... Joskus tuntuu aivan toivottomalta ja surulliselta koska tästä asiasta juttelimme jo n.10 vuotta sitten ennen kuin naimisiin menimme, mutta mies sanoi että kyllähän mies tai nainenkin voi mielensä muuttaa tai se voi muuttua elämän edetessä. Ääh, elämä on niin hankalaa välillä, kyllä ois helpompaa kun tästä oltais samaa mieltä :arghh:
 
Shusmita, älä muuta sano! Ois paljon helpompaa jos oltais samaa mieltä :hilarious: en muista oonko tänne jo kirjottanu omista lapsiajatuksista: nuorena halusin 4 lasta (koska meitäkin on neljä) , sitten ajatus muuttui että ehkä ei yhtään, tässä vaiheessa suunnilleen tapasin nykyisen ukon ja sit onki tullu ajatus että yks alkuun ja katotaan millasta se elämä on.. no tätä elämää on nyt katsottu kohta vuosi ja kyllä tähän toinen pitäis saada - paitsi ei miehen mielestä..:dead:

Ukko vetoaa siihen että "mehän ollaan molemmat puhuttu aina korkeintaan yhdestä" . Tyhmää :arghh: ei sitä voi ennalta päättää että montako, kun ei ole kokenut vanhemmuutta - joka on muuten aivan ihmeellistä kaikin puolin! :rolleyes:
 
Ja sitten jos asiasta tulee riitaa niin ne kommentit....... "Ei sun tarvi koko maapalloa jälkeläisillä täyttää..." "Kai sä nyt haluat elämässä muutakin tehdä kuin olla raskaana??" " kehitys maissa niillä on suuria perheitä kun osa niiden lapsista kuolee niin niiden on tehtävä aina varulta lisää että joku huolehtii heistä kun ovat vanhoja" "Ei sulla riitä aika ja rakkaus jos sulla on monta lasta!" "etkö ole kiitollinen näistä lapsista jotka meillä jo on?!"

AAAAAAAAARRRRRGGGGGGHHHHHH!!!!!!!:angry:rulez

p.s: toki sitä itsekkin osaa aika rumasti sanoa takaisin, mutta kun on muutenkin kestämistä kun ei olla samalla aaltopituudella tässä asiassa niin toivoisi toiselta ymmärrystä ja jonkinlaisia rauhoittelevia kommentteja jne koska tuollaiset saa vain enemmän suuttumaan :smiley-angry002
 
SeEnsimmäinen: Jep, mutta siis tää kaikki on tullut sillee pikku hiljaa kun tässä muutamia vuosia ollaan asiaa puitu. Yllättäen välillä tapahtuu edistymistä ja ymmärrystä löytyy mutta en tiedä mikä se on mikä kuitenkin loppujen lopuksi jarruttelee. Ilmeisimin se on se vastuun määrä ja tietty se että sitten sitä omaa aikaa on vielä vähemmän mitä nyt. On jopa maininnut että kun ei autoon mahdu, mutta käänsin sen niin että eiks susta se just ois parasta kun saa etsiä uuden auton :smiley-angelic001
Myönnän, aika epätoivoista pyrkimystä saada mies ymmärtämään mua. Ja en kyllä haluaisi lasta siten että toinen "puoli pakolla" suostuu tai vähän ikäänkuin väkisin, koska uskon että se heijastuu sitten parisuhteeseen ja sitä kautta koko perhe-elämään jos toinen tuntee olleensa pakotettu lastenhankintaan :dontknow
 
Kuulostaa niin tutulta! Samaa ajattelen että jos toinen puolipakolla suostuu niin se varmasti näkyy jossain vaiheessa ja ku ite haluais fiilistellä raskautta ja jännittää sitä yritystäki ni tietää vähintäänki sisimmissään ite että se toinen ei siitä nauti :facepalm:
 
Itellä ollut kuumetta teini-ikäisestä asti, mutta ei koskaan näin vahvana. Nyt, vihdoin on hyvä parisuhde ja aloitin keskustelut vauvoista viime syksynä. Mies pyysi aikaa ajatella ja samaan aikaan tein kaiken selvitystyön ja budjetti laskuja, mitä voi tehdä ennen. Yhdessä vaiheessa mies sanoi ettei ole vielä valmis, siitä on yli 4kk. Joulun jälkeen sain vastaukseksi, että ensin pitää käydä vähän ulkomailla yhdessä. Hänen oma asenne muuttui pikkuhiljaa "ei vielä valmis" ajatukseksi "kohtahan niitä täytyy alkaa tekemään". Miehen puheet olivat aina positiivisesti latautuneita esim. "kyllä tähän asuntoon muksu mahtuu" ja "tuohon menee pinnasänky". Alettiin molemmat syömään vitamiinejä ja muutenkin terveellisesti, mies jopa vitsailee sperman parantelusta kun juo sinkki-kivennäisvettä. Odottelen kuumeisesti lupaa ottaa ehkäisy pois ja aloittaa normaalin kierron tasaamista. Pelkään, että menee kauan tasata kierto, yli kymmenen vuoden ehkäisyn takia.
 
Evangelyn sanoi:
Itellä ollut kuumetta teini-ikäisestä asti, mutta ei koskaan näin vahvana. Nyt, vihdoin on hyvä parisuhde ja aloitin keskustelut vauvoista viime syksynä. Mies pyysi aikaa ajatella ja samaan aikaan tein kaiken selvitystyön ja budjetti laskuja, mitä voi tehdä ennen. Yhdessä vaiheessa mies sanoi ettei ole vielä valmis, siitä on yli 4kk. Joulun jälkeen sain vastaukseksi, että ensin pitää käydä vähän ulkomailla yhdessä. Hänen oma asenne muuttui pikkuhiljaa "ei vielä valmis" ajatukseksi "kohtahan niitä täytyy alkaa tekemään". Miehen puheet olivat aina positiivisesti latautuneita esim. "kyllä tähän asuntoon muksu mahtuu" ja "tuohon menee pinnasänky". Alettiin molemmat syömään vitamiinejä ja muutenkin terveellisesti, mies jopa vitsailee sperman parantelusta kun juo sinkki-kivennäisvettä. Odottelen kuumeisesti lupaa ottaa ehkäisy pois ja aloittaa normaalin kierron tasaamista. Pelkään, että menee kauan tasata kierto, yli kymmenen vuoden ehkäisyn takia.
Click to expand...
Hei Evangelyn, täällä meillä vähän samanlainen tilanne! Minulla on ollut vauvakuumetta tässä jo pidemmän aikaa, mutta ei näin vahvana kuin mitä tässä viime loppuvuodesta asti on ollut. Vauvan otin puheeksi tuossa olisiko parisen vuotta sitten. Tuolloin mies (asiaa ajateltuaan) ilmoitti ettei vielä ole valmis. Halusi myös ensin yhdessä matkustella jne. No nyt on matkusteltu :wink Miehen sisko sai tässä välissä toisen lapsensa, ja olen huomannut että mieheni on alkanut "sulamaan" tälle suloiselle siskontytölleen :happy: Pikkuhiljaa olen taas nostanut vauva-aihetta esille ja nyt mies näyttäisi vihreää valoa yrityksen aloittamiselle :happy: MUTTA! Ensikuussa alkaisi haku erääseen koulutukseen johon hän on pitkään haaveillut. Lisäksi koulutuksen jälkeen aika varmasti töitä kyseisissä hommissa.Ja parempi palkka kuin nykyisessä työssä. :rolleyes: Mikäli mies ei kouluun pääse, rupeamme yrittämään, noh, pikimmiten. Itse olen 6 vuotta käyttänyt ehkäisyksi alkuun pillereitä ja viimeiset vuodet ehkäisyrengasta, joten oman kierron tasaaminen mietityttää minuakin. Pelkään myös miten kauan normaalin kierron tasaamisessa voi mennä omalla kohdalla. Toki kierto voi tasaantua äkkiäkin mutta eihän näistä tiedä etukäteen. Olen tässä nyt yrittänyt mieheltä tiedustella että entä jos hän sinne kouluun pääsee, niin mikä estää aloittamasta vauvan yritystä? :shy: No, hän sanoi että ei sinänsä mikään, mutta hän on ajatellut että haluaa lapsen synnyttyä pitää isyysvapaata eikä niitä kehtaisi pitää kesken/opintojen lopousuoralla taikka Sitten heti uudessa työpaikassa. En tiedä, onko tunnollisuutta vai selityksen makua? Itse uskon enemmän ensimmäiseen oman mieheni tuntien :happy:
 
Muokattu viimeksi:
Hei kirppu_
Meillä mies näytti vihreetä valoa. Ehkäisy loppu ja mies on mukana hommassa. Aluksi en uskonut, että noin vain se vauvan yrittäminen onkin hyvä juttu miehen mielestä. Nyt ootellaan ovulaatioita. Toivon että tärppää tänä vuonna ettei venyisi odottelu liian pitkäksi. :)
 
Takaisin
Top